Kosmonautista Hiljaiseen kylään

Leffojen peräkkäin katsominen ei ole koskaan ollut lempipuuhaani. Sitäkin on tullut tehtyä, erityisesti silloin jos ensimmäinen on ollut todella huono, tai jäänyt jopa kesken. Pääsääntöisesti kuitenkin tuntuu että elokuvan jälkeen pitää saada vähän aikaa aikaa ajatella mitä juuri on nähnyt, ja toivottavasti myös kokenut. Tietysti on paljon elokuvia, jotka eivät yksinkertaisesti aiheuta ajatuksen häivähdystäkään. Silloin on aivan sama vaikkei olisi katsonut alkutekstejä pidemmälle. Kyllä, myös elokuvista voi lähteä kesken pois. Elämä on lyhyt.
Kirjojen kanssa tunne on melkein sama. Tilanne vain on ajallisesti ongelmallisempi. Elokuvan voi katsoa 1,5 tunnissa, kirjaan menee yleensä pidempään. Lomapäiviä ei voi hukata päivä kaupalla edellisessä tarinassa viipyilemiseen, on vain käytettävä aika hyväkseen ja avattava seuraavan kertomuksen kannet. Hyvän kirjan jälkeen vain saattaa mielessä häivähtää huoli, siitä että seuraava kirja pilaa edellisen tunnelman tai siitä kehkeytyneet (muka hyvinkin kultivoituneet) ajatukset.
Viime viikolla tuli kuitenkin luettua mm. neljä melkoisen erilaista kirjaa; Vanhus ja Meri, Paska, Kosmonautti ja Hiljainen kylä. Taisi siinä sivussa mennä myös englannin kielinen viihderomaani Jenny Colganin Working Wonders.
Hemingwayn Vanhus ja Meri oli mielestäni ihana. Onpa tarkkanäköinen arvostelu. " Ihana. " Mitä sekin kertoo? Kirjahan on myös surullinen, raadollinen, pelkistetty, yksityiskohtainen, kapea-alainen, ja silti niin monisyinen. Luin sen yhdeltä istumalta. Ehkä oli hyväkin etten ollut lukenut sitä nuorempana. Nyt vanhan kalastajan tarina tuntui yhtä lempeältä ja virkistävältä kuin laiturilla puhaltanut kevyt lounaistuuli. Santiago ja hänen yhteinen kuolinkamppailunsa elämän suurimman kalansaaliin kanssa.
Irvine Welshin Paskaa en varmasti olisi ikinä itse lainannut kirjastosta mutta olin pulassa. Omat kirjani olivat loppuneet ja oli pakko turvautua muiden kirjoihin. Onneksi. Welshin Paska (alk. Filth) on tyylillisesti loistavan "puhdas" loppuun asti ja kirjan päähenkilö ainutlaatuinen sika. Haluamatta olla liian lokeroiva, voisin suositella kirjaa erityisesti mieslukijoille..(enkä pelkästään sen vuoksi että haarusväliä raavitaan ahnaan tarkasti useammin kuin kerran) Welshin muita teoksia ovat mm. Trainspotting, Liima ja Porno.
Finlandia-palkinto ehdokkaanakin ollut Kosmonautti oli puolestaan rappioromanttisen kaunis. Ah, niin kaunis. Siinä tunnelmassa viipyilin pitkään. Kuinka ruma voi olla herkkää ja kaunista. Kuinka ihminen on sydäntä särkevän kömpelö kaikkine suurine, ja niin huonosti peitellyine tunteineen.
Hiljaisen kylän otin hyllystä koska se oli vuoden esikoisromaani saksassa vuonna 2006 sekä myös kansainvälinen myyntimenestys. Tarina olikin kiinnostavasti kerrottu usean ihmisen äänellä mutta loppujen lopuksi jäi käteen melko vähän. Hiljainen kylä on ainakin nopealukuinen ja kuvaa ehkä hyvin aikaansa, tarinasta vain en saanut itse oikein mitään irti. Ruotsissa käännös sai myös vuoden dekkaripalkinnon ja saksassa Schenkelin seuraavakin kirja;Kalteis tuli palkituksi.

Oho, olinpa unohtaa Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä, jota kuvaisin tarkaksi ja herttaiseksi. Ei kovinkaan mahtipontinen arvostelu mutta sitä se oli. Hyvä kirja, rullasi mutta ei jäänyt pinnalliseksi tai pelkäksi tunteiden peilaamiseksi.

Äidinkielen opettaja uskoo, että jos helvetti
on olemassa Hemingwayn Vanhus ja Meri odottaa häntä siellä.

Hiljainen kylä on puolestaan Antti Nisulan mielestä puhdistava
kokemus.