Tarkenee, ei tarkene, tarkenee..

Sisätyöläinen ei ennen lomia paljon kelien perään hingu. Helle ulkosalla ei paljon helli kun hipiä on suojassa tiiliseinien sisällä toimistossa. Tosin, onni yksillä - kesä kaikilla. Olen melkeinpä enemmän helpottunut siitä, että muilla ihmisillä on helle, koska ei sitä valitusta enää olisi montaa kuukautta kestänyt. Kokemus on opettanut, että on helpompi jatkaa omaakin elämäänsä, mitä paremmat kesälomailmat muilla ihmisillä on. Yritän olla ahdistumatta siitä mikä huokailukuoro on alkamassa kun kesäkuulaiset palaavat töihin, tai kun väistämättä jonakin päivänä jälleen on lokakuu..

Mutta kelejä on siis pidellyt. Eilen nukkumaan mennessä vilkaisin ihan kiinnostuksesta sisälämpömittaria, joka näytti 26 astetta plussaa. Näin se mukava keskilämpötila toteutuu. Talvellahan lämpömittari oli toisinaan plussalla vain 14 astetta.. Nukkumakykenevyys pysyi yllä läpivedolla ja pussilakana-ratkaisulla. Kyllä, käytin kumpaakin sanayhdistelmää tässä tarkoituksella. Olen taas ihastunut äidinkieleemme, ja pidän kun itse kirjoittaessa sanoja voi yhdistellä juuri niin kuin haluaa. Vähän kuin valitsisi mitä kimalletta laittaa luomelle minkä helminauhan kanssa - ja samalla hakee hieman tahallista riitasointua. Elämän kauneus ja kiinnostavuushan piilee roisoisissa, ei sileissä pinnoissa.

Toinen riitasointu näillä keleillä tulee julkisissa kulkuvälineissä(muistuttakee, että kerron eilisestä episodista) matkustaessa. Niissä taas ilmastointi voi olla niin tehokasta, että kunnollista päällystakkia on ollut ikävä jo useammin kuin kerran. Kun tunnin verran istuu aamulla jääviileäkaapissa, joka on "sikasiististicuul" pärjää hyvinkin ruokatunnin paremmalle puolelle ilman että tulee mieleen vähentää rihman kiertämääkään. Joskus tarkenee, toisinaan sitten taas ei.