Aina se ilahduttaa kun muistetaan. Tuli se sitten pyytäen tai tilaamatta. Erityisen ilahduttavaa on, kun muistamisen tuo postipoika. Tai tässä tapauksessa postinainen, jonka olen nähnyt pyöräilevän laatikolle, ja kenen perään kerran hihkuikin kiitokseni hänen tekemästään työstä. Ei vastannut. Ajoi pois, luulen että pelästyi.Tällä kertaa postia tuli Loimaalta, oikeen käsinkirjoitetun kirjeen kera.
Siinä toivotettiin hyvää ja värikästä kesää tänne uudellemaalle. Värikkyys tulee kuulemma kesäkukista, ja koska ne eivät kuitenkaan täällä kasva, oli kirjeessä mukana paketissa eri värisiä nimi-ilmapalloja. Niitä ripustamalla puihin ja pensaisiin saisi myös kivasti kuulemma väriä puutarhaan... Mukana oli myös raaputusarpa. Yllättävä konsepti mutta kieltämättä on taas mietitty ja nähty vaivaa.
Sitä joskus tulee häivähdyksen omaisesti mietittyä, minkälaista olisi ollut kasvaa aivan normaalissa perheessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti