Tänään petti hermo. Aamulla puoli kahdeksalta herätys tapahtui taas tajuntaan iskeytyvällä ryskellä , ja sitä vielä säesti ilmeisesti yöllisen sateen aikaan saama kestämätön metallin kirskunta. Oli pakko kaivaa pusakkaa päälle ja käydä ystävällisesti tiedustelemassa kauankohan maailman opun meininkiä vielä jatkuu... Hetki olisi pitänyt saada filmille, koska se oli hyvin tyypillinen suomalainen "suoraan sängystä ylös, vaatetta päälle, kengät jalkaan ja pihalle". Haulikko puuttui.En tiedä näytinkö jo niin sekopäiseltä siinä ojan vieressä seisoessani, että sen vuoksi neuvottelujen toinen osapuoli ilman sen kummempia vääntöjä ehdotti nopeasti itse, että perjantaina lopettaisi jo neljältä ja että lauantaina eivät kaivaisi ollenkaan. Kohtuullista. Tosin mieltäni hieman jäi kaivertamaan se että "ensi viikolla ei enää tarvitse kaivaa, tärisytetään vain". Viimeisen lomaviikon jälkeen voikin palata rentoutuneena ja levänneenä töihin kun on viikon verran vain tärisytetty..
Mutta jos kaivamisesta tiedotettaisiin etukäteen ja kerrottaisiin aikataulut, voisi lähistöllä asuja suunnitella oman evakkonsa sen mukaan. Olisiko kohtuullista, että kaivamista voitaisiin tehdässä vaikka päivässä viisi tuntia putkeen, niin jonkinlainen kohtuus säilyisi kaikkien elämässä. Mökillä ihmiset kokevat kestämättömäksi, että vesiskootteri huutaa tunnin verran jossakin lähistöllä mutta kaivinkoneella saa jyskyttää päiväkaupalla ilman että kohtuullisuuden kellot yhtään soivat. Eikö kaivajille itse tule mieleen, että nyt kun tässä on koko viikko painettu, niin ehkä olisi mukavaa kaikille alueen asujille, että rauhotettaisiin edes lauantai..?
2 kommenttia:
Sympatiani.On kyllä ärsyttävää kun tuollaiset pilaavat unen. Toivottavasti neuvottelut auttavat.
Kiitos Yaelian, tuntuu tosi tyhmältä valittaa melusta mutta samalla ymmärtää miten kestämätöntä se voi olla lentoalueilla tai alueilla, jossa meluaidat esim. villkkaasti liikennöityjen teiden osalta eivät ole tarpeeksi kattavat. Tunnen myös lisäsympatiaa tämän jälkeen niitä kohtaan joilla on muuten vain meluisat naapurit tai muuta melusaastetta kotinsa lähellä, se vain on haitta, joka häiritsee yllättävän paljon arkea.
Kun päivän päätteeksi isot koneet tuossa vieressä hiljenevät, sen jälkeen naapurin pieni rälläkän huudatus, satunnaisesti ohi ajavat moottoripyörät tai vaikkapa aidan takana puksuttava ruohonleikkuri ei tunnu enää missään. :) Vaikkakin olen entistä iloisempi omasta äänettömästä versiosta. Onneksi tuli tajuttua, että asioista voi mennä aivan itse kysymään ja sanomaan. Huomenna ilmeisesti työt alkavat vasta yhdeksältä, joten jos laittaa kellon ajoissa soimaan, voi vaikka mennä ulos aamukahville ja lukemaan Hesaria.
Lähetä kommentti