maanantaina, toukokuuta 14, 2012

Onpa ja Ompa

Tein tänään virheen. Mutta opettavaisen sellaisen. Menin eräässä fb-ryhmässä ystävällisesti huomauttamaan, että onpa sana kirjoitetaan n-kirjaimella. Siitähän se riemu repesi.
Ymmärsin varsin nopeasti tehneeni arviointivirheen. Puolustuksekseni yritän selittää, että tarkoitin sitä ihan hyvällä. Täälläkin saan korjauksia kirjoitusvirheistäni ja arvostan sitä. Merkitsee paljon, että joku viitsii lukea(se jaksaa ilahduttaa päivittäin) mutta yhtä ilahduttavaa on saada kommentti virheestään, jonka voi sen jälkeen korjata. Jos eräs pomoni ei olisi ystävällisesti kommentoinut tuplapassiivin käyttöäni, käyttäisin sitä vieläkin, ja itse asiasa saatan vahingossa käyttääkin, mutta usein myös muistan hänen - ystävälliset - sanansa ja viitseliään korjauksen.
Tänään ällistytti huomautukseeni tulleet kommentit, jotka yksimielisesti alkoivat: "Ompa" on meidän murretta, ja täällä se kirjoitetaan niin." Suuni loksahti auki kun kysyin, että kirjoitetaanko teidän murteessanne myös "Kumpa" niin vastaus oli myöntävä. "Kumpa kumpainen, joo-o millä ainaki :)" Tuohon ei voinut huomauttaa, mitään "Kumpi, kumpainen" sanoista, koska heidän murteessaan kirjoitetaan noin.
Hetkisen luulin(taas), että olen piilokamerassa.
Korjatkaa ihmiset ystävällisesti kun huomaatte, että joku ei osaa, tekee väärin tai tarvitsee apua muusta syystä. Pahinta on ettei asioista välitetä tai että aikuinen kirjoittaa että: "Must o hienoo et sanat sanotaa erilail / kirjotetaa erilail.... murteet on rikkaus!! ei nipoteta tommosista hienouksista! äidinkielen tunnit o sit eriksee!!"(suora lainaus) tai "mie kirjotan monasti murtheela jotenka sillon se kuuluu olla ompa :) enkä viitti aikusten kirjotuksia muutenkaan korjailla, eikö se tärkeintä ole että tulee ymmärretyksi? ;)"
 Olin ällistynyt, että kommenttini vääntyi murrekeskusteluksi. Sitä en osannut odottaa. Olin virkistyneen yllättynyt. Pahoittelin kommenttiani, jonka olin tarkoittanut ystävälliseksi tiedoksi, ja kerroin, että olen joskus itse ilahtunut kun joku on neuvonut minua. Tämän jälkeen tuli noin 80 kommenttia erilaisista sanoista tai sanonnoista, joita ihmiset omilla murrealueillaan käyttävät. Ja ainoastaan kaksi, jotka jollakin tavalla viittasivat oikeinkirjoitukseen.
Hieman tuohtuneena tästä kaikesta päätin tarkistaa 15 -vuotiaalta norppa-pikkuserkulta tietäisikö hän miten "onpa" sana kirjoitetaan. Hänhän asuu myös kotiseudullamme ja vahvalla murrealueella. Huojennuksekseni hän tiesi ja kertoi vielä kuinka paljon ärsyttää kun joku käyttää "tt" yhdistelmää "d" kirjaimen sijaan tai kirjoittaa esimerkiksi "viellä". Tulin iloiseksi ja suhtaudun huomiseen taas toiveikkaasti. 
Olen siltikin sitä mieltä, että moni kirjoittaa onpa sanan m-kirjaimella, koska luulee, että se kirjoitetaan niin, eikä siksi, että kirjoittaa omaa murrettaan. Eikä ole tärkeintä, että tulee ymmärretyksi, kun aikuiset naiset kirjoittavat niinkin vaativia lauseita kuin "Ompa ihana" ja "Kumpa mullakin ois tollanen." Mutta ehkä heillä myös kaikki ruoka syödään lusikalla, koska tärkeintähän on, että lähtee nälkä.



9 kommenttia:

Manta kirjoitti...

Tämä kirjoittamisen taito se on vaativa taito. Usko tai älä, minäkin olen kirjoittamisen ammattilainen, mutta silti kirjoitukseni vilisevät virheitä. Se ihmisen synnyinseutu ja sen käyttämä murre vaikuuttaa todentotta myös tekstiin. Mutta minulla on onni työskennellä niin isossa firmassa, että siellä on kielentarkistajat talon puolesta. He sitten asettelevat pilkut ja n- tai m-kirjaimet paikoilleen.

Norppa kirjoitti...

Minähän rakastan synnyinseutuani ja sen kieltä. Puhun kielestä, vaikka murrettahan me siellä Saviseudulla puhumme. Se vain melkeinpä tuntuu(itsestä) kokonaiselta kieleltä kulttuurin, sijainnin ja oman historian vuoksi.
Kyllähän minäkin haluaisin, että blogini teksti olisi kaunista, mikä tarkoittaa myös oikeakielisyyttä. Olisikin hauska saada oma blogiteksti punakynällä korjattuna takaisin.:)
Kielen kanssahan saa, ja jopa pitää, leikitellä mutta pitäisi myös tuntea säännöt, joita rikkoo.
Olen myös sitä mieltä, ettei virheitä pidä pelätä liikaa. Muutenhan näitäkään rivejä ei ikinä syntyisi. Sen sijaan "pal välii"-asenne saa niskakarvat nousemaan pystyyn.
Olen myös ollut lukemassa niitä "Elikkäs olempa tämmönen..." -työhakemuksia, jotka valitettavasti eivät ole vieneet hakijaa jatkoon, eikä hakijalla itsellään ole välttämättä käsitystä miksi.
Ihanaa kuitenkin, että ihmiset kirjoittavat, ja että siitä voi keskustella.

Hanna Kopra kirjoitti...

Mullahan on ihan karsea lukihärö eikä mun sen mukaan kuuluisi osata suomea, saati vieraita kieliä kirjoittaa eikä lukea. Silti monesti itseä ärsyttää monesti yleinen tapa jättää pisteet ja isot alkukirjaimet pois.

N-kirjaimenhan mä just usein muutan M-kirjaimeksi ja kirjoitus vilisee virheitä. Myös katkenneita ajatuksia.

Kerran jouduin serkulleni, vuosia sitten, vastaamaan etten voi lukea hänen meilejään. Koska kaikki oli samassa mötikässä, kappaleita ei ollut, ei pilkkuja eikä pisteitä eikä isoja alkukirjaimia. Lukihäröisen jos jonkun on vaikea pysyä tekstissä kiinni.

Murteiden ja muiden käyttö on ihan kivaa, mutta ne voivat käydä raskaiksi isona kokonaisuutena. Ellei tykkää ihan kauheasti ko. murteesta. En jaksa itse esim. sitä Heli mikäsenyo runoilijan runoja. Ei vaan jaksa. Mutten lue mitään stadin slangiakaan lukea.

Ja kuten Lauri Tähkäkin sanoi (mies jota en sillä murteella paljoa jaksanut), että hänkin osaa ihan kirjakieltä ja sitten pohjanmaan omaa murretta. Puhua ja näemmä laulaakin. Sehän on vähän sama kirjoitustaidonkin kanssa.

Ja kielihän kuolee, jos siitä ei puhuta ja olla kiinnostuneita.

Kyllä saa asiallisesti kommentoida. Pahempaa olisi, jos ja kun joku kieltää puhumasta tai kirjoittamasta.

Kuten Eräskin WannaBe Bättre Folke Westend kielsi allekirjoittanutta kirjoittamasta ruotsia, koska en osannut sitä tarpeeksi hyvin. "Parempi olla hiljaa…" Otti se aika kauan päähän. Mutta PYH!

Tää Areenasta löytyvä YLE Puheen haastattelu on hyvä: http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1334052423782&language=fi

Hanna Kopra kirjoitti...

Kato nyt! Tommoi ajatuskatko tuollakin!

Yaelian kirjoitti...

Tulipa mielenkiintoista jatkoa tuolle yhdelle sanalle;D Itse olen aina käyttänyt tuota "onpa" kirjoittaessa mutta puheessa se usein vääntyy muotoon "ompa".

Anonyymi kirjoitti...

Onpas tämä blogiin kommentin antaminen tehty vaikeaksi.
Mutta oikea muoto löytyy tästä vastauksesta. Muista myös, että sanotaan "minäkin" tai "myös minä" ei "myös minäkin". Ja onhan näitä..
T. kielipoliisi mallia 1951

Norppa kirjoitti...

Kannatti kirjoittaa tämäkin blogiteksti jo ihan sen vuoksi, että kielipoliisi vm -51(aka norppa-äiti) kommentoi tänne. :)

Juni kirjoitti...

Mutta eihän se "ompa" ole mitään murretta - vaan kaikki me suomalaiset lausumme ännän ämmäksi ennen p-kirjainta - mutta oikea kirjoitusmuoto on ehdottomasti "onpa".
Sama muissakin vastaavissa sanoissa: kunpa, enpä, sittenpä(hän) jne.

Kunhan muistaa adjektiivien komparatiivimuodoissa taas laittaa ämmän: "molempi parempi" ;)

On se minunkin mielestä vähintäänkin tyhmää loukkaantua tai ärhennellä virheidensä ystävällisestä korjauksesta.

Jospa kirjoittajat tietäisivät, että monet meistä lukijoista näkevät "ompa" -muodosta, millä kehitysasteella kirjoittaja on! Sivistynyt, aikuinen ihminen kirjoittaa "onpa"... ;)

Anonyymi kirjoitti...

Voi jumalauta miten omahyväinen ja ylimielinen voi ihminen olla!
Pitäisikö astua hetkeksi koneen ääreltä ulos ja käydä lenkillä? Voisi ulkoilma ja ihmisten kohtaaminen vähän suhteuttaa tätä sun vinkuamistasi.

Ompa ongelmat...

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...