Olin toisen kerran kirjastossamme kirjoittajakokoontumisessa tänään. Ensimmäistä kertaa luin tekstini. Jännitti ja ei jännittänyt. Oli mukava olla siellä missä pitikin. Kuunnella tekstejä. Kovin erilaisia. Kirjoittajia, tavallaan samanlaisia.
Miksi sitä kirjoittaa ja lukee? Vähän samasta syystä kuin ajatteleekin. Koska voi. Ja pitää. Omasta halusta. Tarpeesta. Huvin ja urheilunkin vuoksi. Ilman tekstiä olisi hiljaista. Hyvin hiljaista. Pelottavan hiljaista. Jos en voisi kirjoittaa, en voisi mitään.
2 kommenttia:
Näin tänään auton, jonka rekkari oli SSK vai oliko se sittenkin SKK…? No kuitenkin.
Jaques Derridan sanoin, "Writing always leads to more writing.". Minä kirjoitan, jotta voisin kirjoittaa vielä lisää.
Lähetä kommentti