Perussuomalaisten rantautumisessa ja siinä kuuluisassa jytkyssä on ollut hyviäkin puolia. Se osoitti, että vallitsemaan poliittiseen tilanteeseen ja kenttään ei olla tyytyväisiä, sekä sen, kuinka äänestämällä voi vaikuttaa. Tarpeeksi moni halusi vaihdoksen kansanedustajiin. Näin tapahtui.
Henkilökohtaisesti perussuomalaisten näkyminen ja kuuluminen mediassa on kasvattanut, tai ainakin venyttänyt, omaa suvaitsevaisuuttani.Hyvä niin. Helposti sitä alkaa uskomaan yhteen totuuteen kun viettää aikaansa liian samanmielisen lähipiirin kanssa. Ihan niin kuin kaikki täällä pitäisivät kukkahattuja.(!) Meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiimme ja niiden ilmaisemiseen. Sen hyväksyminen silloin kun ne poikkeavat omista, saattaa sujua hieman nihkeästi, mutta näin se kuitenkin on.
Eriävät mielipiteet ovat mielenkiintoisia. Keskustellessa sitä yrittää hahmottaa toisen tulokulmaa ja niitä seikkoja, jotka saavat ihmisen muodostamaan mielipiteensä. Parhaassa tapauksessa oppii itsekin.
Nyt yritän oppia ja pureskella Halla-ahon taivaallista totuutta. Jokin siinä ei meinaa mennä alas.
"Tyhmää ja epäreilua." Ehkä lehdistölle ei pitäisi kirjoittaa tiedotteita sairauslomalta. Vaikkakin uskon, että lausunnon antajasta on aidosti tuntunut siltä, että "vitsin daijut kun ei tajuu". Meistä monesta tavallisesta kansalaisestakin joskus tuntuu siitä kun lakeja ja säädöksiä laaditaan.Valitettavasti tätä kutsutaan yhteiskunnaksi ja yritämme kaikki noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, jotta pystyisimme edes jollakin lailla elämään täällä tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Niin epistä kuin se onkin.
Onkohan tämä nyt verrattavissa Korkeimman Oikeuden päätökseen - vain yhden ihmisen tyhmä henkilökohtainen mielipide, eikä mikään taivaallinen totuus? You tell me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti