Nopeaa palautetta

Ylen Suoran linjan statuspäivitykset ja aihepostaukset  ovat alkaneet niin sanotusti "osua silmiin" facebookissa. Aiemmin en ole kummemin reagoinut mutta eilen tuli taas se kuuluisa viimeinen niitti. Jännä, että niitä viimeisiä niittejä vielä niin riittääkin.
Ylen suora halusi ihmisiltä kommentteja siitä miten "juopot vievät kävelykatujen parhaat penkit ja istuvat liikkeiden edessä". Tuli sellainen "aargh" olo. Menin kommentoimaan facebook-virtaan, että "Kuka näitä helmiä oikein keksii", joskin olisi pitänyt kirjoittaa "Mistä näitä helmiä oikein tulee?" Koska konkreettisesti minua ei kiinnostanut, kuka kirjoittaja oli vaan että mistä idea moiseen näkökulmaan oli tipahtanut. Eihän se tietenkään ole kiva, että joutuu puistonpenkillä istumaan haisulin vieressä mutta ei sekään ole kovin kivaa, että ihminen syrjäytyy yhteiskunnasta.
Vastaus tuli todella nopeasti ja perään kysymys "mikä vika?". Huokaisin. Pahoittelin herkkänahkaiselle toimittajalle muotoiluani ja kerroin aiheen näkökulman tuntuneen kovin kummalliselta. Eikä sitten kestänytkään kuin  muutama minuutti ja toimittaja otti minuun facebookin kautta yhteyttä ja lupasi antaa anteeksi kommentointini, jos antaisin skype-haastattelun. Nauroin. Olo ei ollut kovin hehkeä mutta koska aihe oli nostattanut sen verran niskavilloja pystyyn, niin suostuin. Hannan kanssa ollaan myös niin monen monituista kertaa puhuttu siitä, että asioihin pitää puuttua ja oma mielipide pitää sanoa ääneen. Tässä vaiheessa vain luulin, että kyse on jostakin nettijutusta, eikä mielessäni edes häivähtänyt, että pätkä tulisi televisioon. Mutta sinnehän se tuli. 
Harmi, ettei toimituksella ollut aikaa leikata juttua tiiviimmäksi, eikä haastattelun helmiä, kuiten; "me täällä toimituksessa ollaan tosi yllättyneitä näiden juoppojen puolustamisesta, että kun ihmiset on sitä mieltä, että niilläkin on ihmisarvo"; oltu mahdutettu mukaan. Mutta niin kuin Riika Raitio ystävällisesti laittoi minulle vielä viestiä jälkeenkin päin, Suoran linjan ei olekaan tarkoitus esitellä kokonaisuuksia monelta kantilta, vaan ottaa jokin näkökulma. Myös väkimäärä vaikuttaa lopputulokseen. Tiedän, että tuolla(kin) alalla kiire vaikuttaa jälkeen monella tavalla. Ei ole aikaa ideoida, ei toteuttaa eikä jälkityöstää. Tehdään mitä ehditään, sillä mitä annetaan.

Ainakaan en voi valittaa, eikö mielipidettäni olisi kysytty, ja ettenkö olisi saanut meikälläisten tyyppisten ihmisten ääntä kuuluviin. Nyt on saanut sanoa, mitä mieltä itse on asiasta, ja omaan blogiin sen voin vielä tiivistää näin: "Jos hyvinä kansalaisina meitä harmittaa, että ns. ryyppyremmit pilaavat kauniin kaupunkimaiseman, niin pohtikaamme mitä voimme tehdä, jottei ihmisestä tulisi alkoholistia, eikä hänen tarvitsisi viettää elämäänsä puistoissa ja kaduilla. Se, että alkoholisteja ei "siivota" pois kaduilta, ei tarkoita että "juoppoja taas paapotaan", vaan se tarkoittaa sitä, että jos yhteiskuntamme on tasapainoton ja epätasa-arvoinen, niin sen näkeminen ja kokeminen pitää myös kestää. Jos me emme kestä, niin sitten meidän pitää tehdä asian ja näiden ihmisten hyväksi konkreettisesti jotain."