Kun tarpeeksi viettää aikaa pressulla peitetyn ikkunan takana, alkaa mikä tahansa maisema näyttämään hohdokkaalta. Eikä edes maisema, vaan valo joka ikkunasta tulee. Sitähän me näillä leveysasteilla suurimman osan ajasta kaipaamme, valoa.
Nyt se on ohi. Tänään poistui peite ikkunastani; ja kyllä se on niin kuin Martti Servokin laulaa;
"...maailman sinisin taivas...".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti