Joskus kipu tulee yllättäen. Aivan varkain. Liikennemerkistä, sanonannasta, runon rivistä, naurusta, äänenpainosta, yksittäisestä lauseesta.
Ei varoita. Tulee vain päästä varpaisiin.
En ehdi edes laittamaan vastaan. Kurkkua alkaa kuristaa. Luulin jo että olen tämän ylitse. Vaikka eihän sitä koskaan ole.
Itku tulee yhtäkkiä.
Näin sinusta yöllä unta. Herätessä piti muutaman kerran ajatella selkeästi, että ethän sinä ole. Enää. Tokkurainen mieli harasi vastaan. Olethan sinä kun juuri samassa autossa ajeltiin.. Siinähän sinä juuri olit. Unessa. Aivan kuin ennen. Yhtä mahdoton, yhtä sinä. Vielä hetki sitten.
Ikävä, suru, rakkaus.. veljiä ja siskoja keskenään. Mitään ei vähempään, mitään ei enempää.
Ystäväni, tänään sinua on Ikävä.
2 kommenttia:
Tätä tekstiäsi lukiessani suren kanssasi.
Kiitos Katja.
Lähetä kommentti