Uimaan vain kaakelilta

Viime viikolla ystäväni Paula tiivisti todella hyvin erään kesäuimisen syvimmän olemuksen. " Ai ootko säkin niitä jotka menee uimaan vain kun vesi on yli + 20 astetta ja kaakelilta? "

On totta että jokin kesä taisin uida vain uimastadionilla, enkä päässyt veteen edes joka kerta. Ei vain ollut pakko.

Uimisessakin tulee helposti sosiaalinen paine kun paikalla on muitakin. Jos "kaikki muutkin" menevät, niin pitäähän sinunkin mennä. Ja suomalainen jaksaa jankuttaa. Loputtomasti. Jos saisin euron jokaisesta kerrasta kun kesinä joku on taukoamatta jankannut että "etkö sää mee uimaan", "mee hei uimaan" tai "kävitkö jo uimassa" tms, olisi talouteni turvattu norppamummoksi saakka. En voi käsittää miksi ihmisillä on niin pakonomainen tarve saada toisetkin uimaan. Etenkin jos on ystävällisesti kieltäydytty ensimmäiset viisi kertaa. Onkin vaatinut muutaman ikävuoden, hieman päättäväisyyttä, sekä tietynlainen ilme, jotta hokeminen on loppunut.

Tiedän, tiedän. Eihän sitä millään pahalla mutta antakaan nyt hyvänen aika toisten olla uimatta, jos joku ei sinne kylmään mutalampeen nyt väen vängällä tahdo. Samaisesta syystä olen kyllä heivannut itseni muutama talvena avantoon mutta nyt sitäkään ei ole enää pakko tehdä.

No tänä kesänä olen ollut innostuneempi. Oikeastaan se polskimisen riemu alkoi jo viime kesänä. Mutta alle piti saada vähän ylimääräistä temppuenergiaa(ei, nyt en puhu alkoholista) ja vähän touhuamisen mieltä. Sekä keliä. Jos palelen, niin miksi haluaisin palella lisää. "No koska se virkistää". Yleensä olen ollut omasta mielestäni palellessani jo aivan tarpeeksi virkeä..

Itseasiassa luonnonvesissä uiminen ei ole kaikista muistakaan niin riemullista kuin olen luullut. Helpostihan sitä eksyy ajattelemaan että itse vain on se vinksahtanut luonnonoikku mutta tänäkin kesänä on tullut esiin monta muutakin ihmistä jotka eivät ole päässeet heittämään talviturkkiaan veteen. Jalan osuminen limaiseen ahveneen, Tappajai elokuva ja käsiin osuneet epäillyttävät vesikasvit ovat lapsena tehneet tehtävänsä..

Viime viikolla olisin pitkästä aikaa halunnut jäädä veteen pidemmäksikin aikaa. Vesi oli lämmintä. Ilta-aurinko lämmitti mutta viereinen kaislikko epäilytti. Sieltä oli pitkin viikkoa kuulunut uskomattomia molskahduksia ja haukeahan se silloin tarkoittaa. Isoa haukea.

Mitä ovat iltapäivälehdet saaneet lööpeillään aikaiseksi? Pilanneet pienen ihmisen herkän uintihetken. Haukihan voi kasvaa yli 20 kiloiseksi, ja sehän on jo sama että keskikokoinen koira roikkuisi hampaineen varpaassa..

Molskin kyllä vettä sitä vauhtia että hauen olisi pitänyt olla todellinen puupää käydäkseen kimppuuni mutta kalojahan ei ole koskaan syytetty liiallisesta älykkyydestä. Sitäpaitsi, Linnanmäen Sea worldissä käydessäni, kuulin muuten että, turskat(ja vielä todella rumat) ovat opetelleet osoittamaan hoitajilleen mieltään. Jos ne näkevät ihmisen, eikä ruokaa tipu, ne roiskuttavat hoitajan päälle vettä. Mieti sitä ja mielenvikaista haukea lilluessasi kesäisessä kaislikossa...

ps. Päivän biisi: Myöhemmin