perjantaina, marraskuuta 05, 2010

Ihmiset poistuvat hiljaa kuin valo (caj westberg)

Keitin kahvia ja sytytin kynttilät. On hautajaispäivän aamu. Tuntuu kuin aika olisi muuttanut muotoaan. Yhtäkkiä ei ole enää "puolen tunnin päästä pitää", vaan on vain hiljaista läsnäoloa, jossa valmistautuu jäähyväisiin. Pesee hampaat, pukeutuu. Varmistaa ettei sukkahousuissa ole reikää ja että kotiavaimet ovat mukana. Juo kupin kahvia toivoen, ettei koko aamua kahvikuppineen olisi, tietäen, ettei toivominen näissä asioissa ole ennenkään auttanut. On vain läsnäolo ja jäähyväiset.

Ei sitä vielä tiedä, miten
muiston varjo kasvaa.
Puun kuvajainen kasvaa
sateiseen veteen.
Mutta älä sure. Niinkuin surit:
ei maailma minua vie.
Minä kuljetan maailmaa.
Niinkuin rakkauden voima kuljettaa,
ottaa syliin eikä päästä.
Niinkuin maailmankaikkeus
on rajaton ajassa ja tilassa,
niin minä nukun 
rakkauden sylissä.

Sirkka Turkka
Vaikka on kesä, 1983
  

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miksi tuo tunnelma?

Norppa, Noora kirjoitti...

Läheltä lähti ihminen. Tunnelma tulee myötäelämisestä, surusta ja osanotosta.

Joku kirjoitti...

Myötäelän etänä, hiljaa, minäkin.

Norppa, Noora kirjoitti...

Kiitos, Joku.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...