maanantaina, elokuuta 08, 2011

Hei me neulataan!

Ehei, ei kirjoitusvirhettä. En ole ollut neulomassa. Olin neulattavana. Oikeampi nimitys kyseiselle toiminnalle taitaa tosin olla akupunktio.
Toisen lapaluun alla on elämää suurempi jumitus. Saattaa siinä olla kaupan päälle tulehdus tai toinenkin. Ensin kokeilin särkylääkkeellä ja geelillä. Sitten lisättiin panoksia ja särkylääkkeet haettiin reseptillä ja soppaan heitettiin myös relaksanttia. Ei tehonnut. Väliin yritin myös venyttelyä ja lisää geeliä. Ei vaikutusta. Myös positiivista ajattelua kokeilin. Ei tehonnut sekään. Eikä myöskään muuten työmatkabussissa täysillä puhaltanut ilmastointikaan yhtään helpottanut tilannetta.
Muutaman viikon sinnittelyn jälkeen piti raahautua oikein valkotakkiselle. Työpaikkalääkäri totesi puolessa minuutissa rohkaisevasti että "et sä tätä kyllä itse auki saa". Turha optimismi pois heti kättelyssä.
Onneksi ystäväni muistutti, että hänhän voi pistellä minuun neuloja. Ta-daa! Olinkin unohtanut kokonaan, että lähipiirissä on tällaisen alan taitaja. Loistavaa. Avoimin mielin neuloja kohti.
Pyyhkäisin töistä ystäväni luokse Karjaalle. Selälleen sängylle ja neuloja käsiin ja jalkoihin. Eikä tuntunut missään. Paitsi siinä vaiheessa kun yhtä vähän piti törkkäistä syvemmälle..
Neulojen annetttiin olla paikoillaan kolmisen varttia. Siinä sitten makoilin sängyllä neulattuna ja kuuntelin itseäni. Hiljaista oli. Hieman ehkä tykytti toisessa kyynär- ja jalkataipeessa mutta muuten neuloja ei edes huomannut. Välillä neulaaja tuli herättelemään neuloja. Potilas pysyi hereillä ilman herättelmättäkin. Loppuaika meni naureskellessa. Tai nauraessa. Oikeastaan jo siitäkin ilosta olisi kannattanut ottaa neulat nilkkoihin, että saa nauraa ääneen hyvän ystävän kanssa. Ilmeisesti akupunktiossa ei tarvitse tuudittautua mihinkään mystiseen ilmapiiriin, vaan neulat tekevät tehtävänsä.
Hoidon päätteeksi tuli teetä ja Tartex-tahnaa. Kummallekin. Suosittelen. Nyt sitten odotellaan. Seuraavaa kertaa ja vaikutusta. Toisiin tehoaa vähemmällä, toisilla voi mennä pitkäkin aika. Ajattelin nyt ainakin kokeilla ainakin viisi kertaa, jos vain pistelijä jaksaa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten hieronta tai OMT? Yleensähän alkoholi on myös tehokas relaksantti, mutta se perjantainen jäi selvästi puolitiehen... MinkkiP

Norppa kirjoitti...

Hierontaan sain sääliajan perjantaiaamuksi ja mä en kyllä ymmärrä miten sillä loppupätkällä tietä olisi enää pysynyt, jos perjantaina olisi vielä jatkanut.. :)

Joku kirjoitti...

Juurikin mietin alunperin tätä lukiessani täsmälleen tuota samaa asiaa, eli sitä ensireaktiotani, joka sanoi, että kuinka noin aktiivisen oloisella ja hyvänmielisellä ihmisellä nyt voisi olla lapaluu noin jumissa, ja mistä sellainenkin sitten tulisi...

(Niin hassu kuin tuollainen ajatusmalli sitten onkin; sitäkö alitajuisesti uskoo tai toivoo, että toisilla ovat asiat hyvin, ja toivoo niin paljon, että jo uskookin, minkä vuoksi vastapäisen informaation vastaanottaminen vaatii kynnyksen yli astumista?)

No, uskoin kyllä, kun kerroit. Se työmatkabussin ilmastointi on paha, kylmettää ja jumittaa kenties uskomattomankin tehokkaasti.

Parempaa lapaa.

Norppa kirjoitti...

Kiitos Joku, positiiviseen ajatteluun uskovana ihmisenä, ajattelen, että nyt tämä pieni vastoinkäyminen ja sen hoitaminen, säästää minut ehkä myöhemmin joltian isommalta. Myös Karjaalle ajallessani kauniin kesäpäivänä ajattelin että "olipa hyvä, että tämä tapahtui nyt kesällä eikä kurjimmilla talvikeleillä, jolloin hoitoon ajaminen ja hakeutuminen olisi ollut vielä tuplasti hankalampaa".
Ajatumallissa, että muilla ihmisillä olisi asiat hyvin, on montakin puoltavaa tekijää. Tuntuisi ikävältä ajatella, että kaikilla ympärillä menisi huonosti ja kaikilla olisi kurjaa - ja jos taas muilla menee hyvin - on aivan mahdollista, että itselläkin asiat loksahtavat paikoilleen.
Mutta ilmeisesti ei voi vain kylliksi painottaa, miten meidän kaikkien pitäisi vielä tarkemmin kuunnella itseämme ja kroppaamme.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...