Joskus sitä vain ihmettelee, että mikä siitä koirasta tekee ihmisen parhaan ystävän? Etenkin kun se ensin maukuu - kyllä maukuu - puolitoista tuntia ulos-sisään-ulos-sisään...jonka jälkeen, keskellä lattiaa mielenosoituksellisen nököttämisen jälkeen, se sitten vaivautuu niukin naukin hyppäämään sohvalle viereen, jossa se asettaa takapuolensa niin, että sieltä tulevat mahdolliset päästöt tavoittavat vieressä istuvan ihmisen. Siinä se sitten on. Paras Ystävä.Aamulla sitten katsotaan huvittaako lähteä lenkille. Jos huvittaa, niin kävelläänkö vähän, vai enemmän. Ja jos kävellään, niin mennäänkö risteyksestä oikealle vai vasemmalle - vai jäädäänkö istumaan keskelle risteystä. Kyllä. Ranskansbulldoggi kylässä.
5 kommenttia:
Nauratti lukiessa ihmisen parhaan ystävän päästöistä;ne ovat kyllä aika haisevat;D Mutta hauvelit ovat kyllä ihania!
No sehän tässä onkin parasta kun monta kertaa päivässä saa nauraa kun Paras Ystävä on kylässä. Aivoitukset ovat mitä moninaisimmat ja koskaan ei voi olla aivan täysin varma mitä seuraavaksi - ei yöllä eikä päivällä :) :)
Oij <3
Kuulostaa niin
kotoisalle!
Meilläkin mau´utaan -
milloin ohi kulkeville hevoille,
milloin ikkunan takana keikaileville
pikkutirpoille... =D
Ja ranskanpötköjen
kaasuase on kyllä vertaansa vailla! ;D
Olevaisen paras ystävä on toinen olevainen. :-)
M - en osaa kuvitellakaan mikä elämä nousisi jos hevoinen menisi ohitse - sitä tärinän ja maukumisen määrää tosiaan! :D
Maailman paras vahtikoira - halutessaan - mikään, eikä kukaan pääse portin ohitse huomaamatta. Siis jos sattuu kiinnostamaan. Aina ei kiinnosta. :)
Joku; parastahan tuossa on myös Ruskon asenne. Jos ei huomio ole mielestä niin paiskataan eteisestä vaikka kenkää.. :)
Lähetä kommentti