Ruokaa luonnolle

Vuosi on vähitellen pyörähtänyt niille rattaille, että olen aloitellut vähitellen lintujen ruokkimista. Tai  siis yrittänyt, koska kiittämättömät epelit eivät ole tulleet sapuskalle, vaikka murkinaa olisi roikkunut omenapuun oksalta jo monta viikkoa. Ilmeisesti on ollut lähipihoilla vielä parempaa tarjolla. 

Tänään aamulla kuitenkin bongasin, että järjestys on palannut pihalle ja linnut ovat äkkäämässä luonnon perimmäisen tarkoituksen. Se on tietenkin ihmisen viihdyttäminen. Onhan se nyt vain reilua, että jos minä vaivalla kannan marketista jyväsäkkejä ja talipalloja, niin siitä hyvästä sitten vähän esiinnytään siinä ikkunan edessä ja näytetään ihmiselle kuinka ihmeellinen se luonto on.
Toinen huomion kiinnittäjä tälle aamulle oli pihallamme viihtyvä harakkajengi. Kavereita on sellainen viiden yksilön mustavalkoinen porukka, joka hyvin itsevarmasti näyttää etsivän ruokaansa pitkin seinien ja puskien vierustoja. Niin kuin kaikkia epämääräisiä porukoita, näitäkin on syytä hieman pitää silmällä..