Kävelyssä on ollut parina viime päivinä ollut havaittavissa pientä kankeaa köpöttelyä, sillä pääsin monen monituisen vuoden jälkeen hevosen selkään Maastotalli Preryan maastotunnilla ystäväni Annikan kanssa. Parin tunnin maastolenkin jälkeen piti tottumattoman keskittyä ihan jo sieltä selästä itsensä alaskampeamiseen. Mutta pääasia, että sinne pääsi kiipeämään ja pois ilman apuvoimia..Vaikka vauhtia ja jännittäviä tilanteita riitti, niin kuin aina hevosten kanssa, jäi kokonaisuudesta hyvä fiilis. Välillä sai jännittää pysyykö hurjassa laukassa selässä olleenkaan, pillastuuko edellä oleva hevonen vastaan köröttelevästä traktorista ja kyllä ne pellolla passissa olleet hirvestäjätkin toivat retkeen omaa jännitystään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti