Vaikka kukkivat syreenit ja omenapuut;
lasketaan arkulle tänään ruusu.
Heiluttaa lempeä tuuli koivunlehtiä,
kuin hyvästiksi vilkuttaa.
Eivät nämä ole hyvästit,
vain esirippu kahden näytöksen välissä.
Me suremme,
koska rakastuimme jo ensimmäiseen.
Mutta toinenkin tulee.
Kun on aika.
Väliajalla -
muistot ja toisemme.
2 kommenttia:
Kaunis ja puhutteleva runo.
Kiitos Marja-Leena, kirjoittamani runot taitavat olla yhden käden sormilla laskettavissa mutta nämä sanat vain syntyivät kun olimme matkalla kauniin alkukesäisen luonnon läpi jättämään viimeisiä hyvästejä.
Lähetä kommentti