Hyvä asiakastietojärjestelmä ja palkitseminen

Kaupan bonus- ja asiakasjärjestelmät voivat olla hyödyllisiä ja käteviä. Kysymys on vain tahdosta, ja siitä halutaanko asiakasta oikeasti palkita.
Edellispäivänä piipahdin Humppilan Lasitehtaan Iittalan myymälässä. Löysinkin jotain Korvatunturin lahjasäkkiin ja menin kassalle. Kassalla myyjä totesi, että "sinulla on täällä 20 euron arvoinen voucher-käyttämättä".  Kuinka mukava yllätys - 20 euroa pois ostoksista noin vain, enkä tosiaan olisi muistanut/tiennyt sitä, ellei tieto "bonuksista" olisi tallentunut myös sähköiseen järjestelmään. Mitään korttia tai lippulapuketta ei tarvinnut olla mukana vaan kaikki onnistui ilman helposti myyjän ja hänen ruutunsa tietojen perusteella.
Peukku Iittalalle tästä  ja terveisiä myös Humppilaan Outlet -pisteeseen - olen saanut teiltä ennenkin ystävällistä ja hyvää palvelua, sekä paikan pällä, että puhelimessa.

Tappion katkera kalkki

Blogissa on ollut hiljaista, kun olen viime päivinä keskittynyt nielemään kovin vaikeasti alas menevää katkeraa kalkkia. Heittäydyin nimittäin ennen lomaa Järjen ja Tunteiden Napakymppiin eli asuntokauppaan. Kävi vain niin, että unelmieni rakkauden ja kaukokohteen sijasta vedin kääröstä Aallonpohjan Apatiakeskuksen..
Mutta eipä rynnätä asioiden edelle. Asuntoasiat saivat siis uuden vaihteen hieman ennen lomien alkamista. "Musta hevonen" löytyi yllättäen Lohjalta. Kyllä, Lohjalta. Hintojen ja korkojen ollessa mitä ovat, kotia on pitänyt etsiä avaralla katseella ja laajalla tutkalla.Huikeista työmatka-aikatauluista ja omakotitalon työmääräpelotteista huolimatta, löysimme Kuisman kanssa kohteen joka kolahti. Ei punaista tupaa mutta se perunamaa.
Ensimmäisellä keralla tiesimme, että tämä on Se Talo. Liian iso piha, liian pieni keittiö, sokkeloinen kellari ja ylimitoitettu autotalli. Naapureina sukulaisia. Siis täydellinen.
En malttanut hillitä itseäni vaan soitin vielä samana iltana välittäjälle. Jätin viestin vastaajaan ja seuraavana päivänä sovimme, ettei hän ottaisi enää muita katsojia paikalle. (tosin paikalla oli taas muita katsojia) Haluisin tällä ilmaista, että olimme tosissamme ja halusimme
rauhassa katsoa kohdetta. En myöskään halunnut joutua hätäiseen huutokauppatilanteeseen, jossa joutuisin tekemään päätöksen arjestani ja tulevien vuosien pankkilainasta pelkällä naisen intuitiolla(mikä tosin on aivan aliarvostettu päätöksentekometodi)liian hätäisesti. Juosten ku**u..no, tehän tiedätte.
Ajoitus oli pahin mahdollinen kesken lomaa. Tiesin olevani satojen kilometrien päässä
ja toisen osapuolen työvuorot vaativat hankalaa rukkausta.Mukaan prosessiin piti valjastaa myös Apuvoimat. Vaikka pystyn yllättävän hyvin pitämään kaikki inkkarit kanootissa suurten raha-asioiden ollessa kyseessä, en koskaan aliarvioi useamman mielipiteen kuulemista. Arvostin myös, että hyvin nopealla aikataululla saimme paikalle Apuvoimamme, jotka asiaankuuluvasta päivittelystään huolimatta ihastuivat paikkaan.
Samana iltana tein kirjallisen tarjouksen.Olin jo soittanut suullisen mutta välittäjä pyysi tekemään saman kirjallisena. Ymmärrettävää. Seuraavana päivänä, torstaina tuli odotettu soitto. Välittäjä kertoi omistajien menevän katsomaan seuraavaa kohdettaan, ja jos meille kävisi he antaisivat vastatarjouksensa perjantaina puolen päivän jälkeen. Meillehän kävi. Mikäpä ei minulle kävisi kun puhelussa mainittiin vanhukset ja rollaattorit..
Seuraavana päivänä perjantaina lähdin ajamaan innoissani taas Lohjalle. Sovin tulevaan kotikaupunkiini kilpailevan lainatarjousneuvottelun ja lisäksi olimme saaneet kutsun Apuvoimien mökille. Tyytyväisenä hyvästä palvelusta Ailalta pankissa lähdin tavoittelemaan välittäjää ja löysinkin hänet toimistostaan. Jännityneenä otin vastaan myyjien vastatarjouksen. Kohottelin kulmiani kunnon kauppanaisen tapaan ja voivottelin summaa ja päivittelin remottitarvetta. Lupasimme palata asiaan. Välittäjä kertoi jäävänsä lomalle mutta kertoi mökillään olevan netin ja yhteydet. Hän myös lupasi hoittaa kaupan loppuun asti vaikka toimiston tytöt hoitaisivatkin tekniset asiat. Sivulauseessa hän totesi vielä menevänsä paikan päälle uusien katsojien kanssa mutta lisäsi myös etteihän kukaan yleensä tee tarjousta ensimmäisen katsomisen perusteella. Hälytyskelloni olisi pitänyt soida.
Aamupäivällä puhelimeni piippasi. Tekstiviestillä välittäjä ilmoitti, että edellispäivän katsojat olivat hyväksyneet omistajien tarjouksen, ja talo oli myyty.
En ole asuntokaupan ammattilainen mutta käsittääkseni meillä oli meneillään tarjousneuvottelut. Me olimme tehneet tarjouksen. Omistajat olivat tehneet vastatarjouksen. Tämä vastatarjous oli meillä harkittavana.
Seuraavaksi tulee tekstiviestillä tieto, että talo on myyty. "Siis mikä talo? Sekö, josta meillä oli vastatarjous harkittavana ja johon meiltä odotettiin vastausta?" Olin puulla..anteeksi puolella metsästä päähän lyöty.
Tunnustan. Purskahdin itkuun. Aikuinen nainen. Kukaan ei ollut kuollut, enkä ollut saanut tietoa vakavasta sairaudesta mutta monen kuukauden urakka kulminoitui tuohon hetkeen.
Olin ostamassa itselleni kotia. Kotia. Tiedättehän. "Koti, uskonto ja isänmaa." Tuon sanonnan perusteella kodin hankkiminen on meille suomalaisille, jopa uskonnon ja isänmaan edellä. Tärkeysjärjestyksen voi jokainen määrittää omalla kohdallaan mutta lienemme samaa mieltä, että vakavasta asiasta on kysymys.
Ikuinen optimisti jaksoi vielä toivoa. Tai sitten olen niitä naisia, jotka eivät kerrasta usko. Eilen laitoin välittäjälle viestiä ja kysyin
olivatko kaupat varmistuneet. Ylimalkainen viesti totesi, että ilmeisesti koska mitään ei ollut kuulunut. Mitään ei ollut kuulunut.
Välittäjällä alkoi kesäloma. Ison tontin omakotitalosta uskoisin tulleen kohtuulliset kesälomarahat. Kun pilli soi, tippuivat hanskat.
Kuullostan ketulta joka on syönyt pihlajanmarjoja. Tiedän. Mutta muutama jäätelötötterö saa vaihtaa omistajaansa ennen kuin olen sinut tämän tappion kanssa. Ei niinkään siksi, että hävisin, vaan miten tai miksi. Yhteiskuntamme
toimivuus perustuu suurimmaksi osaksi sovittuihin sääntöihin ja tapoihin. Kun niitä ei noudateta, tulevat käyttöön Villin Lännin lait. Kun yhdelle liiketoiminta-alueelle hyväksytään venäläiset tavat, ei kestä kauaa kun ne siitä hivuttautuvat seuraavaan..
Kuka silloin enää tietää onko sanansa mittainen suuri vai pieni?
ps. tämä on se siistitympi versio siitä kaikesta mitä olisin halunnut kirjoittaa.

Asiallinen kiinteistövälittäjä

Olin eilen katsomassa pientä taloa Vantaalla. Tähän tarvittiin mukaan  kiinteistövälittäjä. Tosin talon takaovi oli auki (toim. huom.), joten katselmus olisi onnistunut vallan hyvin ilman välikäsiäkin.
Välittäjä oli ystävällinen, reipas ja suoraan asiaan menevä. Ensimmäinen tapaamani välittäjä, joka tuntui fiksulta asiakaspalvelijalta ilman teennäistä nuottia ja niskakarvoja nostattavia fraaseja. "Tätä on jo kovin kyselty ja yksi asunto tarvitsee vain yhden ostajan" yms. 
Talo oli vanha ja sympaattisen pikkuruinen. Olisi ollut helppo yrittää nähdä siitä vain positiiviset puolet. Onneksi välittäjä latasi faktat pöytään jo alkumetreilllä, mutta varmuuden vuoksi hieman pehmentäen, jotta lopullinen arviointi kuitenkin jäisi asiakkaalle.
Jäin myöhemmin vielä miettimään tuota välittäjää ja sitä kuinka fiksu hän oli. Kyse on kuitenkin myymisestä ja provikoista. Mutta myös työstä ja ammattiosaamisesta. Hän olisi helposti pystynyt kertomaan asiat täysin toisella tavalla ja saamaan kohteestaan melko erillaisenkin kuvan. Faktat olisivat selvinneet papereista mutta niiden tulkitseminen on usein aikaa vievää ja vaivalloista. Kyse on myös luottamuksesta. Viime kieroksella kävi ikäviä yllätyksiä ja välittäminen keskittyi pelkästään myyntiin. Ei ostajan kuuntelemiseen. Tällä kertaa sen sijaan tuli sellainen olo, että "pitkään alalla ollut alan ammattilainen näki sekä kohteen, että asiakkaan ja ystävällisesti neuvoi, ettei kannata". Asiallista. Ehkä alalla on toivoa.

Neidolle kahvia

Ostan joskus aamulla kahvin työmatkan varrella olevasta Kaffecentralista. Ikään kuin aamuisena  palkintona itselleni kylmään maailmaan heräämisestä.
Astuin eilen aamukoomassa liikkeeseen sisään, jolloin ystävällinen tyttömyyjä kysyi "Ja mitäs neidolle saa olla?". (Neidolle.)
Koska edellinen asiakas oli ostanut lattemacciaton, pystyin vain sanomaan "samanlainen", aivan kun en osaisi valita omaa kahviani.  Mutta ilahduin tuosta kysymyksestä. Niin paljon kuulee tympeitä "mitäs sulle" kysymyksiä tai epäselviä ynähdyksiä, niin sarjassaan jopa mielikuvituksellinen tervehyds sai ylihintaisen pahvimukikahvin tuntumaan arvoiseltaan. Itseasiassa kahvi maistui todella hyvältä vastajauhettuna, lattevaahtoineen, ja maksan mielelläni siitä sen 3 euroa, ennemmin kuin monen muun kahvilan tuntikaupalla seisseestä muka kahvista.

Pipo päässä asuntokauppaa

Elämäni ensimmäiset asuntokaupat tuli tehtyä tänään. Kaikki sujui suhteellisen normaalisti. Tietysti koska oli kyseessä eräänkin naisen asuntokauppa, jotain piti olla. Puhelimet kävivät kuumana vielä muutamia minuutteja ennen kauppaa, että oliko kyseisen talon seinästä löytynyt asbestia vai ei, ja itse kauppatilaisuudessa oli hieman epäselvää osakekirjan yksityiskohdista mutta lopputuloksena kauppa kuitenkin syntyi.
Eikä siinä vielä kaikki. Ns. kaupan tekijäisiksi tuli nähtyä taas todellista tilannetajua. Myyjän pankkihenkilö vaivautui saapumaan paikalle pipo päässä, ja pitikin sitä tyylikkäästi päässä koko prosessin ajan.
Ilmainen vinkki: Aikuisella, liike-elämässä, työskentelevällä miehellä pipo ei ole sisätiloissa se asiallisin, vakuuttavin, eikä myöskäin tyylikkäin asuste. Tosin kaverin jutut vastasivat pukeutumisen viestittämää kuvaa, joten olin tyytyväinen ettei Aktia-pankki ehtinyt kilpailutuslistalleni. Tietysti en voi millään tietää josko kyseiselle henkilölle oltiin viikonloppuna ommeltu uusi otsasiirrännäinen, ja tästä syystä olisi halunnut piilotella päälakeaan. Mutta siitäkin olisi voinut ihan vain mainita sitten avoimesti.
Edellisen omistajan lämpimän suhtautumisen johdosta pääsin vielä väritiimini kanssa Vallilaan katsastamaan tulevan kodin seinät. Viuhka heilui ja päätöstä syntyi. Maikkiksen ja Juden kanssa värivalintoihin ei muutenkaan ole mennyt kauaa.
Pastillit ja päävärit eivät menestyneet tämän vuoden valinnoissa. Hallitsevaksi väriksi tuli harmaa. Olisinko vielä muutama vuosi sitten osannut arvata, että jopa itse ehdottaisin harmaata keittiön seinäni väriksi, ja saisin sitä myös asuntoni toiseen huoneeseen..
Hauskaa ja mielenkiintoista. Sitä vain iän karttuessa itsetuntemus on kasvanut niin että on löytänyt sen oman väripalettinsa ja siinä olevat sävyt. Vai viestisikö värin valinta jostain muusta..

Palveluammatin rasitukset

Bussikortti tippui eilen. Kannattaako sitä säilyttää tyttömäisesti takataskussa. Ei kannata. Johan tässä on vuotta kulunutkin. Noh, niitähän saa uusia, ja "vois sattuu ihan kelle vaan". Tämän aamun bussikuskille olikin sitten elämää suurempi rangaistus odottaa kun maksoin kertamaksun kolikoilla. Suomessa on eurot. Euroissa on paljon kolikoita. Bussissa voi maksaa käteisellä. Kuskin ammatti on minimaaliselta osaltaan palveluammatti. Kuljetettavana on ihmisiä. Valitettavasti. Tämä suomen rasittunein, bussi 14:n kuski jäi tuijottamaan mielenosoituksellisesti ikkunasta ulos, piti bussin ovea auki, eikä lähtenyt liikkeelle, nojasi valtavassa etukenossa kyynärpäihinsä ohjauspyörän yläpuolelle ja säteili käsittämätöntä ylenkatsetta toimitustani kohtaan, joka siis kesti ainakin parikymmentä sekuntia. Artikuloin kiitokseni selkeästi.

Bussikuskeista.