Olin eilen katsomassa pientä taloa Vantaalla. Tähän tarvittiin mukaan kiinteistövälittäjä. Tosin talon takaovi oli auki (toim. huom.), joten katselmus olisi onnistunut vallan hyvin ilman välikäsiäkin.
Välittäjä oli ystävällinen, reipas ja suoraan asiaan menevä. Ensimmäinen tapaamani välittäjä, joka tuntui fiksulta asiakaspalvelijalta ilman teennäistä nuottia ja niskakarvoja nostattavia fraaseja. "Tätä on jo kovin kyselty ja yksi asunto tarvitsee vain yhden ostajan" yms.
Talo oli vanha ja sympaattisen pikkuruinen. Olisi ollut helppo yrittää nähdä siitä vain positiiviset puolet. Onneksi välittäjä latasi faktat pöytään jo alkumetreilllä, mutta varmuuden vuoksi hieman pehmentäen, jotta lopullinen arviointi kuitenkin jäisi asiakkaalle.
Jäin myöhemmin vielä miettimään tuota välittäjää ja sitä kuinka fiksu hän oli. Kyse on kuitenkin myymisestä ja provikoista. Mutta myös työstä ja ammattiosaamisesta. Hän olisi helposti pystynyt kertomaan asiat täysin toisella tavalla ja saamaan kohteestaan melko erillaisenkin kuvan. Faktat olisivat selvinneet papereista mutta niiden tulkitseminen on usein aikaa vievää ja vaivalloista. Kyse on myös luottamuksesta. Viime kieroksella kävi ikäviä yllätyksiä ja välittäminen keskittyi pelkästään myyntiin. Ei ostajan kuuntelemiseen. Tällä kertaa sen sijaan tuli sellainen olo, että "pitkään alalla ollut alan ammattilainen näki sekä kohteen, että asiakkaan ja ystävällisesti neuvoi, ettei kannata". Asiallista. Ehkä alalla on toivoa.
2 kommenttia:
Kai se välittäjä korosti, että Vantaa on Vantaa...eli mieti nyt vielä vähän. Vantaa on henkisesti valovuosia kauempana Helsingistä kuin Loimaa, joka ei sekään ihan naapurikunta ole.
Tämä pisteet kotiin kerännyt välittäjä muisti kyllä mainita lentokonemelun..ja sen ettei kyseisestä talosta saisi ikinä rahojaan takaisin, ja että naapureiden kanssa ei ikinä saa mitään läpi..yms. Painottaakseen viestin perillemenoa hän vielä kertoi eräästä asiakkaastaan joka on laittanut vanhaan taloon satoja tuhansia euroja, eikä talo vieläkään ole valmis. Kyllähän tuolla puheella tulee järkiinsä jo kovapäisempikin.
Juuri Hesarilla oli i tutkimus missä kerrottiin että Vantaalla naiset ovat esim. hoikempia mitä Helsingissä, mitäs siihen sanot? Sitäpaitsi, nimeltä mainitsematta, onko se Helsingin henkisyys tarttunut aina muihinkaan muualta muuttaneisiin..? ;)
Lähetä kommentti