Tänään lenkillä se sitten kypsyi ja kristallisoitui. Päätös. En lähde juoksemaan Tukholmaan kuuden päivän päästä.
Olo ei ole helpottunut, ei tunnu oikeastaan miltään. Sekin on hyvä. Tavallaan. En myöskään halua heittäytyä tuhkaan kieriskelemään. Talvi oli liian rikkonainen, ja nyt viikonloppuna tullut kurkkukipu oli viimeinen niitti. No can do.
Päätös piti tehdä aivan itse. Odotin kyllä, että se tipahtaisi taivaasta. Ei tipahtanut. Fiilikset repivät kumpaankin suuntaan mutta toivottavasti järki voitti.
7 kommenttia:
Kyllä, se oli täysin oikea päätös, ja hienoa että siulla oli kanttia tehdä se. Nyt pari viikkoa täyslepoa ja alkavasta kesästä nauttimista ja sitten uudella innolla tossut jalkaan =)
Oli Miika vähällä, etten alkanut sunkin kanssa heitteleen tätä palloo mutta me taidettiin käydä tän tyyppinen keskustelu jo kerran lenkillä, ja piti ihan itsenäisesti "nähdä valo".
Berliinihän tässä vähän siintää jo silmissä mutta jos nyt päivän verran yrittäisi nähdä kirkkaasti.. ;)
No voi HÖH! Etkös sä tulekaan, me kun jo luvattiin tulla lippuja heiluttamaan matkan varrelle. No, seuraavana kesänä sitten? Kuulostaa kyllä ihan järkevältä päätökseltä.
Toi on järkevin päätös, mitä sä olet tänä vuonna tehnyt. Hyvä Norppa!!! MinkkiP
Mari-Johanna, mut MÄ tulen kuitenkin Tukholmaan - onhan sekin kuitenkin jotain - voidaan heiluttaa niitä lippuja täysikuntoisille yhdessä. :)
Minkki P, alkukesän kirkkain hetki! ;)
Mä NIIN tiedä sopivan juhlajuoman, millä tuota kannattaisi juhlistaa... MinkkiP
Minkki P, partyliköörillä? ;)
Lähetä kommentti