Vähitellen hidastuu

Joskus, ani harvoin, epäilen kapasiteettiani. Nyt näin kävi hetkellisesti ensimmäisen lomaviikon aikana. Mutta samoin kuin kaikki muut suuret tunteet, sekin meni hujahduksessa ohi. Tiedän itsekin, että kestää viikon ennen kuin edes ymmärtää olevansa lomalla mutta aloin silti jo melkein potea syyllisyyttä ”etten ole henkisesti tarpeeksi lomalla”. Tarpeeksi lomalla ja tarpeeksi rentoutunut. Voi hyvät hyssykät ja hyssyköiden päärmeet ja kantasaumat. Aivan kuin vapaa-ajallakin olisi määre ja tehtävä täytettävänä.

Onneksi sain nopeasti maton hapsuista kiinni ja kaikki inkkarit kanoottiin, ja loma jatkui hyvinkin tarpeeksi rentoutuneena ja tarpeeksi lomatunnelmissa. Mutta on se vain niin että vie se hetken ennen kuin saa päänsä mukaan, vaikka loppukroppa olisikin jo molskahtanut vaatteineen päivineen uima-altaaseen.

Ensimmäisellä vapaalla viikolla ei ole tarvinnut kelloa katsellea. Elleivät miellyttävät velvollisuudet kusuisi, jäisin Kroatiaan vielä toiseksi, ehkä kolmanneksikin viikoksi. Tällä kertaa tuli vietettyä hyvin rauhallinen loma pienessä Bolin kalastajakylässä. Toisen ja kolmannen viikon aikana olisi voinut kiertää enemmän muitakin saaria. Tai lukea enemmän kirjoja.

Vaatetuksen lisäksi, kävi kömmähdys lukemiston kanssa. Olin jollakin tavalla epämääräisesti vielä ajatellut että ”enhän minä nyt sinne lukemaan lähde” mutta kun ensimmäinen, ja ainut kirja(monisatasivuinen) oli jo ensimmäisenä päivänä luettu, oli paniikki nousta. Mukana oli toki pari asiapitoista ja henkistävää ”tieto”kirjaa mutta niin hätä ei ollut, että olisi pitänyt niihin tarttua.

Mutta voi riemua. Piilotettuna salaiseen kulmaan hotellin aulassa oli hotellivieraiden jäämistökirjasto! Uuno Turhapuroa lainatakseni; Voi sitä ilon ja onnen päivää. Englannin kielisiä lomapokkarareita yllin kyllin, jopa yksi Vareskin mutta niinkään hätä ei ollut, ja loman lukuvara oli varmistettu. Loistava käytäntö muutenkin. Jo Tunisiassa hotellissa oli jätetty käytävän pöydille muutama luettu pokkari mutta täällä niitä oli hyllyllinen, ja aivan loistava käytäntö. Kun olet kerran lukenut ”maggien siskon häät peruuntuvat dramaattisesti, mungo saa kenkää rakastamaltaan yh-äidiltä ja harriet voittaa 20 vuotta vanhemman miljonäärin sydämen”-kirjan, et todennäköisesti kuitenkaan enää lue sitä toiseen kertaan, ja voit jättää sen toisen lomalaisen nautittavaksi.

Krotiasta ja Bolin saaresta ei ole valitettavaa. Kyllä, eikö olekin ihmeellistä. Tässäkin blogissa on sentään valitettu joka asiasta. Olen hämmästellyt sitä itsekin. Tämä pieni kylä elää turismista, joten kaikkien parhaimpien kliseiden pitäisi kukkia täällä kukkeimmillaan. Mutta ei. Palvelu on ollut todella ystävällistä. Hymyilevää sekä kielitaitoista. Hotellista kaikki on toiminut kiitettävästi. Siisteystaso on ollut 10 + ja ruoka on erittäin laadukasta. Koko saari on ällistyttävän siisti, eikä täällä näy pahvisia sixpäk-suojuksia tai kebabpapereita heiteltyinä ympäriinsä.

Yhtäkkiä taas muistin miten olen saanut palautetta niistä lyhyemmistä kirjoituksista. "Kun ei niitä pitkiä jaksa lukea" - koitan malttaa jatkaa ylihuomenna.