Lupasin kaupunkilaisystävillemme, että menisimme viikolla sieneen. Kysyin minne he haluaisivat mennä ja vastaus oli: Nuuksioon. Sinne siis.
Retkikuntamme oli kansallispuistomme parkkipaikalla hilpeä. Oli sadehattua, ämpäriä, kumisaapasta, vesipulloa - ja iphonet.
Arpomalla valitsimme yhden poluista ja suuntasimme pöpelikköön. Ei hyvältä näyttänyt. Yllättävää, että yleisellä ulkoilualueella on saattanut joku muukin käydä etsimässä metsän kuninkaan antimia.

Työpäivän jälkeen metsään sujahtaminen tuntui melkeinpä pidentäneen kesää.
Seurueestamme ei kukaan ollut varsinainen sieniasiantuntija. Mutta ei hätää, yhteisellä pähkäilyllä ja internetin avulla, kaikki selviää. Sosiaalista mediaa testatakseni latasin myös yhden kuvan metsästä facebookiin ja kysyin löytyisikö tunnistajaa.

" Heiiii, mikäköhän tää on?" huutelujen tuloksena pannulle päätyi kanttarelleja ja pari tattia rucolan ja sipulin seuraksi.
Pienenä kertauksena itselleni:
1. tatti 2. rousku 3. hapero 4. vahverot

4 kommenttia:
Ketä toi alkusuomalainen on?
Sehän on tietysti varsinaissuomalainen.
Tuon ketä sanan käyttäminen puolestaan on kiinnostavaa. Tulen itse murrealueelta, jossa "ketä" sanaa käytetään aivan yleisesti "kuka" sanan tilalla. Mutta. Kotimaisten kieltentutkimuskeskuksen artikkelissa kerrotaan mm. seuraavaa:
" Äidinkielenään suomea puhuvalle ei puhekielen lause ”Ketä sieltä tulee?” ole ongelmallinen. Se on tulkittavissa vain yhdellä tavalla: ’keitä sieltä tulee’."
Keitä toi alkusuomalainen on?
Sillä murrealueella voi myös olla täysin yleiskielistä ravata pisin metsiä sienessä.
Ja ketä se sitten haittaa, vaikka olisikin?
Tai karata mettäsä.
Lähetä kommentti