Kotini on nyt myynnissä. Ei asuntoni, vaan kotini. Keskiviikkoiltana sain ilmoitukseni julki oikotiellä, ja ensimmäiset puhelut/meilit tulivat eilen. Kaksi miellyttävää nuorta naista halusi tulla katsomaan asuntoa jo ennen "yleistä" näyttöä. Kumpikin kuullosti ystävälliseltä ja miellyttävältä. En tiedä miten käy mutta ainakin toistaiseksi tuntuu hyvältä. Paitsi tietysti kodittomaksi jääminen mutta sehän on sitten sen ajan murhe. Todennäköisesti tässä käy niin, että otan kummatkin nuoret naiset luokseni asumaan, "kun ne olivat niin mukavia ja saavat sitten rauhassa tutustua uuteen kotiinsa ja taloyhtiöön". Yritän pitää pääni kylmänä ja olla lupautumatta esim. muuttoavuksi. Mutta nyt ei tarvitse kuunnella "autokauppias"temmolla ja -tyylillä puhuvaa välittäjää, ja kuten ystävällinen anonyymikin tuossa aikaisemmin totesi, siivota täytyy kuitenkin.
j.k. tähän mennessä tyttöjä onkin ilmoittautunut jo sunnuntaille viisi, joten taidan säästyä kimppa-asumiselta.
2 kommenttia:
Miksi myyt meidän YK-päivän juhlapaikan? Missä me nyt juhlitaan YK:ta? Ei kai missään mummonmökissä Lohjalla...?
Prepe, älä nyt viitsi. Kyllähän mä laitoin kauppaehtoihin varauksen viidelle seuraavalle YK:n päivälle! Eihän se sitä tarkoita, että jos mä en vakituisesti asu meidän YK:n juhlapaikassa, etteikö me silti voitaisi kokoontua sinne yhteisen juhlan merkeissä tulevinakin vuosina.
Lähetä kommentti