Kesäloma päättyi tänään uskomattomaan punaherukka- ts. punaviinimarja-karkeloon. Tai miksi sitä nyt kutsuisi. Ilo suuresta sadosta yhdistyi niiden aiheuttamiin toimenpiteisiin. Eivät ne marjat itsestään pakkaseen pomppaa. Tovin jos toisenkin siinä sai puuhastella. Kiitos apujoukoille.Villintyneen Pihan huomassa kasvaa muutama punaherukkapensas. Täysin luonnontilassa. Pensaita ei ole viime vuosina leikattu tai lannoitettu mutta sepäs ei näitä pensaita haittaa. Satoa voi kutsua vaatimattomasti runsaaksi. Tätä punaista c-vitamiinipommia esiintyy Suomessa sekä luonnonvaraisena, että viljeltynä. Jäin pohtimaan kuinkahan monen autioituneen tilan ja talon pihalla tänäkin kesänä jäävät viinimarjapensaat vain lintujen ruuaksi.
Marjojen ja sienten poiminta on kaiken kaikkiaan mukavaa tekemistä. Varsinainen työosuus alkaa kotona. Ensimmäinen pussi, toinen pussi, välillä purkkiin, sitten pitää hakea jo isompaa purkkia ja loppujen lopuksi tuskaista mutinaa: "nää ei lopu ikinä". Joka kerta sama juttu.
Punaherukka-riisiherkku
Punaherukka-vispipuuro
Jäinen punaherukkavaahto
3 kommenttia:
Punaherkukkaapa hyvinkin. :-)
Itse olen tyytynyt ihan vain ostomehuun, osa siitä punaviini-no-niistä, mutta onhan se silti hyvää.
Tarvitsisin selkeästi oikolukijan tai oikokirjoittajan. :)
Jos otsikko oli tarkoittamaton, tai vaikkei, et missään tapauksessa. Sehän on oivin vastaus kysymykseen "miksi sitä nyt kutsuisi". ;-)
Lähetä kommentti