Haaste

Kuulin kun radiossa tutkija totesi, että onnellisuus on älyllinen ponnistus näin marraskuussa. Se, että pysyy onnellisena, ja se, että pystyy myös tekemään muista ihmisiä onnelliseksi
Haastan meidän kaikki siis ponnistelemaan älyllisesti, jotta tämän kuun viimeisen päivän ja ensi kuunkin olisimme onnellisia. Me kaikki ja ne jotka ovat ympärillämme.

Ihmisen paras ystävä kylässä

Joskus sitä vain ihmettelee, että mikä siitä koirasta tekee ihmisen parhaan ystävän? Etenkin kun se ensin maukuu - kyllä maukuu -  puolitoista tuntia ulos-sisään-ulos-sisään...jonka jälkeen, keskellä lattiaa mielenosoituksellisen nököttämisen jälkeen, se sitten vaivautuu niukin naukin hyppäämään sohvalle viereen, jossa se asettaa takapuolensa niin, että sieltä tulevat mahdolliset päästöt tavoittavat vieressä istuvan ihmisen. Siinä se sitten on. Paras Ystävä.
Aamulla sitten katsotaan huvittaako lähteä lenkille. Jos huvittaa, niin kävelläänkö vähän, vai enemmän. Ja jos kävellään, niin mennäänkö risteyksestä oikealle vai vasemmalle - vai jäädäänkö istumaan keskelle risteystä. Kyllä. Ranskansbulldoggi kylässä.

Verkkokauppa.com, missä teidän kyltti oikein on?

Hieman yllättäen päädyin eilen Verkkokauppa.comin järjettömän kokoiselle parkkialueelle Jätkäsaareen. Koska tiesin tarvitsevani kypäräkameran. Kyllä. Olen aivan varma, että se on välttmättömyyshyödyke, josta on paljon iloa (ja hyötyä) tulevina vuosina.

Aavistin jo alkumetreillä, että "tämä ei ollut ehkä paras idea", kun koko parkkipaikkaa oli jo vaikea hahmottaa muun rakennusalueen keskeltä.

Olotilaa ei suinkaan helpottanut, että olen tässä viime päivinä, oikeastaan jo viime viikosta käynyt armotonta taistelua flunssaa vastaaan ja seisoessani armottoman viimaisella parkkialueella, ei oloni ainakaan kohentunut.

Ei kylttiä, ei edes pienen pientä vihjettä siitä missä autuaaksi tekevä tekniikkataivas voisi olla. 

Norpalla paloi pinna a.k.a. jäi sulake käteen. Täysikäännös kannoilla ja takaisin autolle. "Pitäkää laitteenne." Mutta asiakaspalveluna, voisitko huomaavaisesti laittaa edes pari pientä nuolta ohjaamaan ihmisiä oikeaan suuntaan. En ollut ainut suunnistaja, vaan pitkin työmaa/parkkialuetta vaelsi pimeydessä muitakin epätietoisia. Mikäs sen hauskempaa..pimeällä marraskuussa..

Käytännön suositus

Koska blogi on mainio väline myös hyvien käytäntöjen jakamiseen ja oppien välitykseen, käytän tämän mahdollisuuden hyväkseni ja ehdotan kaikille maalaamista suunnitteleville, että käytätte suoja-asusteita. Mikäli kuitenkin päätätte maalata ilman niitä, niin suosittelen ettette kuitenkaan nojaa vasta maalaamaanne pintaan.
ps.edit. - eikä vesiliukoisen maalinkaan käyttäminen ole  yhtään pahitteeksi 

Poliittisesti jumissa

Koen parhaillaan vierottumista yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Olen ollut aiemmin melkoisen..sanotaanko nyt vaikka hanakka(?) kommentoimaan milloin mitäkin poliittisia päätöksiä mutta viime aikoina en ole sanonut mistään mitään. Se on näkynyt myös täällä. Ei kommentteja presidenttikisasta, ei riviäkään koskien Kreikkaa tai Italiaa tai saatika sitten mitään ilmapiiristä joka tuntuu tunkkaisena leijuvan poliittisen keskustelumme yllä.
Taidan olla poliittisesti jumissa.

Runo viikonlopulle

Minulla on ystävä

Minulla on ystävä
rakastettuni.
Hänen sydämensä on myötäni,
hänen unelmansa
vartioivat minua ja rakkauttani.

Minulla on myös paljon tovereita.
He katsovat minuun ja ystävääni,
he tietävät: rakkaus synnyttää
maailman rakentajia.

Minulla on ystävä,
rakkaus,
tovereita.
Minulla on elämä;
tämä päivä
ja tulevaisuus.

- arvo turtiainen - 

Ruokaa luonnolle

Vuosi on vähitellen pyörähtänyt niille rattaille, että olen aloitellut vähitellen lintujen ruokkimista. Tai  siis yrittänyt, koska kiittämättömät epelit eivät ole tulleet sapuskalle, vaikka murkinaa olisi roikkunut omenapuun oksalta jo monta viikkoa. Ilmeisesti on ollut lähipihoilla vielä parempaa tarjolla. 

Tänään aamulla kuitenkin bongasin, että järjestys on palannut pihalle ja linnut ovat äkkäämässä luonnon perimmäisen tarkoituksen. Se on tietenkin ihmisen viihdyttäminen. Onhan se nyt vain reilua, että jos minä vaivalla kannan marketista jyväsäkkejä ja talipalloja, niin siitä hyvästä sitten vähän esiinnytään siinä ikkunan edessä ja näytetään ihmiselle kuinka ihmeellinen se luonto on.
Toinen huomion kiinnittäjä tälle aamulle oli pihallamme viihtyvä harakkajengi. Kavereita on sellainen viiden yksilön mustavalkoinen porukka, joka hyvin itsevarmasti näyttää etsivän ruokaansa pitkin seinien ja puskien vierustoja. Niin kuin kaikkia epämääräisiä porukoita, näitäkin on syytä hieman pitää silmällä..

Hummani heiii!

Kävelyssä on ollut parina viime päivinä ollut havaittavissa pientä kankeaa köpöttelyä, sillä pääsin monen monituisen vuoden jälkeen hevosen selkään Maastotalli Preryan maastotunnilla ystäväni Annikan kanssa. Parin tunnin maastolenkin jälkeen piti tottumattoman keskittyä ihan jo sieltä selästä itsensä alaskampeamiseen. Mutta pääasia, että sinne pääsi kiipeämään ja pois ilman apuvoimia..
Vaikka vauhtia ja jännittäviä tilanteita riitti, niin kuin aina hevosten kanssa, jäi kokonaisuudesta hyvä fiilis. Välillä sai jännittää pysyykö hurjassa laukassa selässä olleenkaan, pillastuuko edellä oleva hevonen vastaan köröttelevästä traktorista ja kyllä ne pellolla passissa olleet hirvestäjätkin toivat retkeen omaa jännitystään.