Kätevä kakkuvuokanen kupuineen

Kiirastorstaina kiirehtiessäni kirjastolta kotiin, löin jarrut pohjaan paikallisen "kodinsekatavaraliikkeen" kohdalla. Näin ikkunassa vanhoja laatikoita ja hinta kiinnosti. Olin itse ostanut samanlaisen yksityiseltä ihmiseltä. Kyllä, tiedän ettei jälkeen päin ostamansa tavaran hintaa saisi enää katsoa muualla, mutta kiinnosti hintataso versus ihminen/kauppa. Edullisen kaupan maineessa ollut yritys myi laatikoita 20 euroa kalliimmalla, joten jos ajattelee veroja, palkkoja, vuokra- yms. -kuluja niin hintataso kulki suunnilleen linjassa.
Asiaan. Pois lähtiessäni osui silmiini leivontarvikehyllyssä pieni  kakkuvuoka. Se oli oikeastaan vuokanen. Täydellinen keksintö!  Ns. normaalikokoiset kakut tuppaavat olemaan käytännössä melko kookkaita. Kun puolet kakusta on vedetty, loppu jää todennäköisesti kuivumaan tai pyörii keittiössä seuraavan kuukauden.
Minikakussa sen sijaan ei ole sitä pelkoa. Kakusta saa ehkä neljä ihmistä palasen tai sen voi melko hyvällä omalla tunnolla myös syödä aivan itsekseen.
 Eikä siinä vielä kaikki; jatkaessani matkaa koin vielä toisen kirkkaan hetken juustokupujen kohdalla ja löysin täydellisen  pienen kakkukuvun. Kuinka mahtavaa. Voi tehdä pienen kakun ja viedä sen siististi & kätevästi vaikka tuliaisiksi kylään mennessä. Kassaneiti ihasteli löydöksiäni ja valitteli, ettei hän keksi koskaan mitään vastaava. Lohduttelin häntä, että kyllä tämä oli minullekin aivan poikkeavaa laatua olevaa käytöstä. Teinkin heti kolme pikkukakkua; sitruunarahkalla, minttusuklaalla ja krokanteilla maustettuna. Kätevintä olisi jos noita vuokia olisi kotona useampi. Uunin päällä pitäminen vain pientä kakkusta varten tuntuu hieman liioitellulta, ja kerralla niitä mahtuisi kypsymään enemmänkin.

Parsaa munalla

WSOY:n kultainen keittokirja. Mestarit keittiössä -kirja taisi olla muistaakseni jonkin vuoden kirjamessujen saldoa. Luonnollisesti niitä "älyttömän edullisesti" löydöksiä, jotka sitten päätyvät loppujen lopuksi kirjahyllyyn pölyttymään, kunnes se sitten inspiraation puuskassa kaivetaan esiin.
Nyt se puuska  tuli, ja kappas - kirja täynnä aivan loisteliaita ohjeita. Kuvista puhumattakaan. Väittäisin edelleen, että keittokirjat ostetaan niiden houkuttelevien kuvien vuoksi, ei niinkään kiinnostavan sisällön. Toki on suotavaa, että sisältöäkin löytyy, kun kirja sitten jossain vaiheessa kaivetaan oikeasti käyttöön.

"Huippuravintoloiden tietotaito kotikeittössäsi Alansa parhaat osaajat neljältä eri mantereelta antavat kirjassa käyttöösi vuosikymmenten aikana keräämänsä ammattitaidon. He opettavat keittotaidon perusasiat ja oikeat valmistusmenetelmät vaihe vaiheelta esitellen jokaisen tekniikan ja metodin havainnollisin värikuvin. Mestarikokit kertovat myös käyttökelpoisimmat kikkansa ja niksinsä, joilla ruoan laittaminen helpottuu ja sujuu kiireenkin keskellä." 

Ensimmäisenä testiin osui klassinen taitettu munakas, täytteenä parsaa. Ehdottomasti jatkoon! Parsan maku teki tavallisesta aamiaismunakkaasta hienostuneen, ja muistutti taas siitä kuinka vähemmän on enemmän. Maukas, ruokaista ja täyttävä, olematta kuitenkaan raskas. Parsan nuppujen herkullisuus toi aamiaispöytään lähestulkoon hotellimaisen illuusion. Ilmeisesti nämä kirjaan ohjeensa antaneet Mestarit tietävät mistä puhuvat. Kirja pääsee "Suosittelen lämpimästi kotikirjastoon" teosten joukkoon.

Savea naamaan

Argital vihreä savinaamio. Jatkoon.

Sain syntymäpäivälahjaksi savea, jota en ole muistanut hehkuttaa. Se oli menoa Argital -tuubin ensiavaamisesta lähtien. Pitkästä aikaa tuote, joka tuntuu miellyttävältä myös tuoksultaan.

Myös hinta tuntuisi olevan kohdallaan. Vierastan ajatusta, että kosmetiikkateollisuuden valmistavat purkit ja putilot maksavat useita kymppejä,  vaikka ne kuinka myytäisiin luksuksena ja olisivat vuosikausien tieteellisten kokeiden huipentumia.

Uskallan suositella tätä myös siksi, että kaksi muutakin koekäyttäjää ihastuivat tuotteeseen välittömästi ja halusivat hankkia sitä itselleen. 

Putkilo ei ehkä ole muotoilun ja estetiikan huippua mutta ehkä siitäkin syystä tuotteen saa järkevään hintaan.

Pitipä kurkata tietoja kyseisestä sarjasta, josta kerrotaan:

Argital on italialainen luonnonkosmetiikkasarja. Argital tuoteperheeseen kuuluvat vihreä savi-tuotteet, kasvojenhoito- ja vartalonhoitosarjat, pohjaöljyt, eteeriset öljyt, aromaattiset hierontaöljyt, hygienia- ja pesutuotteet sekä vauvojenhoitosarja.

Voi tilata mm. Biodellystä (<-linkki)

Käytännön suositus

Koska blogi on mainio väline myös hyvien käytäntöjen jakamiseen ja oppien välitykseen, käytän tämän mahdollisuuden hyväkseni ja ehdotan kaikille maalaamista suunnitteleville, että käytätte suoja-asusteita. Mikäli kuitenkin päätätte maalata ilman niitä, niin suosittelen ettette kuitenkaan nojaa vasta maalaamaanne pintaan.
ps.edit. - eikä vesiliukoisen maalinkaan käyttäminen ole  yhtään pahitteeksi 

Räsynukkena shiatsussa

City-deal on "tarjousjärjestelmä" joka lähettää ohjelmaan kirjautuneen sähköpostiin joka päivä tarjouksen joltakin palveluntarjoalta, yleensä melko hyvällä alennusprosentilla. Alennuspalvelut tai tuotteet voivat olla esim. liikuntakortteja, hierontaa, kampaajapalveluita, autohuoltoa tai oikeastaan mitä vain. Käsittääkseni yrittäjät haluavat näin madaltaa kynnystä eri palveluiden kokeiluihin, ja kun olet kerran käynyt, voit käydä toistekin.
Sain sähköpostiini tarjouksen Shiatsu-hieronnasta ja päätin tarttua siihen. Viime aikoina olkapäät ovat olleet jumissa, samoin alaselkä, johtuen todennäköisesti siitä etten ole tehnyt niiden kanssa mitään avaavaa liikuntaa. Varasin ajan K-Shiatsusta ja kävin siellä eilen. Kokemus oli positiivinen ja miellyttävä. Siis sen lisäksi, että se oli hyödyllinen ja hyödyllisyyden havainnoin uskomattomina jumikohtina erityisesti alaselässä ja rintarangassa. Aivan uusi kokemus oli "roikkuminen toisen käden varassa kun hoitaja venytti sitä". Ajatus kehonhuollosta kirkastui mielessäni hetkessä. On aivan turha päästää itseään liian huonoon kuntoon tai totuttautua vajaisiin liikeratoihin. Katsoimme nimittäin toisen olkapääni liikkuvuutta, joka oli samaa luokkaa kasikymppisten kanssa..Eeeh..
Soile Naskalille myös pisteet hyvästä hoidosta ja täysin järkevistä ohjeista. Tapaamme vielä, kunhan ensin virittelen itsehoito-puolen kuntoon. 

Ensimmäinen siemaus olutta

Olon tökkiessä, tökkii kaikki muukin. Unta joutuu odottamaan ja aika olisi hyvä käyttää niistämisten välillä lukemalla. 
Seisoin illalla kirjahyllykköni edessä kädet puuskassa. "Ei täällä mitään ole" -mentaliteetilla. Hieman kuin eräät vaatekaapilla: "Tätä nyt ei ainakaan, eikä tätä - eikä nyt ainakaan tätä - eikä varsinkaan tätä, vaikka ei olisi yhtään mitään muuta" "Liian vanha, liian uusi, ei vain sovi, nähty, nähty, nähty."  Ei siis mitään luettavaa.
Mutta jostain syystä ennen marttyyrirotkoon heittäytymistäni  katsoin vielä yhden kirjan selkämystä, ja kulmiani kohotellen suostuin kuin suostuinkin ottamaan sen hyllystä. Onneksi.
Olin saanut tuon kirjan jo aikoja sitten luettavaksi. Viehättävä ihminen nimeltään Maija oli arvannut tekstin olevan tyyppistäni, ja kuinka oikeassa naiset intuitionsa kanssa niin usein ovatkaan. Eikä aikaakaan kun Phillippe Delermin lyhyet tarinat saivat minut hymyilmään.
Kirja on kokoelma pieniä, yksityiskohtaisia kertomuksia. Takakansi kuvaa tarkemmin niitä herkin aistein hahmotetuiksi tuokiokuviksi.
Viehätyin. Dynamon äänestä ajettaessa syksyisellä pyörätiellä, sherryn muodista mennyt makeudesta, sunnuntai aamun leivoslaatikosta tai vaikkapa juuri tuosta ensimmäisestä siemauksesta olutta. Maailman harmauteni suli, tai sitten finrex alkoi vaikuttaa mutta alkoi taas tuntua, että elämä sittenkin oli ainakin nukkumisen arvoista.

Taidetta kortilla

Nyt pitää suositella niinkin eksoottista tuotetta, kuin Veikkaus-korttia. Ei pelkästään siksi, että jos sattuu lottoamaan, ei tarvitse huolehtia kupongin tallessa pysymisestä, koska voitot menevät suoraan tilille, vaan siksi että Veikkaus-kortilla pääsee ilmaiseksi mm. Kiasmaan ja WeeGeelle. Tai tiistaisin pääsee katsomaan suomalaista elokuvaa kaksi yhden hinnalla.

Taide tekee hyvää sydämmelle. Eilen askeleeni osuivat entisten työkavereideni, ja nykyisten ystävieni kanssa Kiasmaan. Videotaiteen supertähden Pipilotti Ristin piti hätkähdyttää. Itselleni hän jäi tällä kertaa alasti ympäriinsä hihhuloivaksi hippi-menninkäiseksi. Tosin yläkerrasta on tehty miellyttävä pehmomattoinen näyttelytila, jonne pääsee vain sukkasiltaan, ja taidetta ihaillaan makuultaan. Rentouttavaa. Ehkä kehittävää tämän ajan sukupolvellekin nähdä, että alastomuutta voi rahastaa muullakin kuin pornolla. Toista vaihtoehtoa kutsutaan taiteeksi. Ja kun tekee taidetta, ottaa aina kantaa yhteiskuntaan, ympäristöön ja politiikkaan..

Mutta tiimimme ei jäänyt tyynyilleen makaamaan. Piti nähdä myös suomalaista nykytaidetta.

Ars Fennica ehdokkaat olivat saada tylyn tuomion. Kummastusta herätti, ettei porukkaan ollut mahtunut yhtään naista. Totesimme kyllä, että emme itsekään haluaisi olla se "pakollinen kiintiö nainen". Kun ei niin ei.

Kokonaisuudesta jäi erinomainen fiilis. Näkeminen ja kokeminen tekee hyvää. Itseriittoiset ihmiset viihdyttävän itse itseään. Vaikka eräskin katsoja oli aamulla vielä bussipysäkillä miettinyt että "olihan p**kaa taidetta. Tällä kertaa en minä, koska olin päättänyt nauttia lähinnä arkkitehtuurista ja ihmisyyden olemassa olosta, joten esillä olleen taiteen koskettamattomuus ei koskettanut. Taisimme äänestää /toivoa/veikata voittajaksi Matti Kalkamoa.

Museoissa kannattaa käydä tuulettamassa ajatuksiaan. Nauttia voi sisällöstä, seurasta, rakennuksesta, tunnelmasta tai vaikkapa kirjakaupasta. Mistä vain, tai ei mistään. Kiasman kahvilassa voi nauttia myös ällistyttävän edullisesta oluesta, 3 e. Yleensähän vastaavissa paikoissa on tuntunut olevan hinnoissa muutamien eurojen sivistyslisä.

Pian uudestaan. Katsottavaa vielä jäi. Vaikka selällään lattialla makaaminen ja jättiläistulppaanien katsominen alkoi aluksi hihityttää aikuista naista.

Pientä päätään nostavaa ekologiaa

Se on taas äiti-maan ja ekologisten arvot nostaneet päätään. Kävin ostoksilla Ruohonjuuressa. Olen jo pitkään käyttänyt Ecoverin lattiapesuainetta, tiskiainetta ja nestemäistä pyykinpesuainetta. Mutta tunnustan olevani ns. hybridi-kuluttaja. Voin "hätätapauksessa" ottaa kaupan hyllyltä mitä tahansa pesuainetta jos muuta vaihtoehtoa ei ole käsillä. (Lue: olen unohtanut ostaa ajoissa täydennystä.) Mutta pääsääntöisesti pesuaineissa olen onnistunut melko hyvin siirtymään kokolailla Ecover-sarjan käyttäjäksi. Koska yleispesuaineessa ei ole valkaisuainetta, ja valkoiset vaatteet sitä vaativat, piti erikseen tänään lähteä hakemaan töiden jälkeen Ruohonjuuresta valkopyykinpesuaine. Nyt olen nähtävästi tullut siihen vaiheeseen että haluan ostaa itselleni hyvää omaatuntoa pesemällä pyykkiä, enkä saa sitä tavallisella pyykinpesuaineella. Aikaisemmin olisin voinut hakea vaikka Omoa lähikaupasta mutta nyt se tie on nähtävästi loppuun kuljettu. Niin se vaan oppii vanhakin koira uusia temppuja.. Samahan tapahtui luomukananmunien kanssa. Ensin silloin tällöin, sitten useammin ja nyt joka kerta. Kyse on kuitenkin tottumuksesta, eikä kaiken muutoksen tarvitsekaan tapahtua yhden päivän aikana.

Muita heräteostoksia olivat: spelttijuusto-näkkäri, Clipperin organic -sleep easy -tee(kyllä näen edelleenkin välillä niitä "terroristit jahtaavat minua" -unia), spelttirisotto, talonpojan kasvisnakki(tulen varmasti todella yllättymään) sekä ekologiset kikherneet.
*******
Ja hei, voin lämpimästi suositella Vaasankadun Vegemestaa. Aivan ihania hampurilaisia! Raati kokeili sekä Päivän parannusta(soijahampurilainen) sekä tuplajuustoa, vaikka tarjolla olisi ollut myös Kuumaa Kaipuutakin. Lisää näitä!

Blink, Blink

Nappasin kirjastosta Kaori Ekunin esikoiskirjan Blink Blinkin. Kirjoja tulee valittua luettavaksi usein kannen perusteella. Etu tai taka. Kaksi muuta hyvää valintaperustetta ovat sijainti;esim. bestseller-hylly tai suosittelu.
Kaori Ekunin kirja oli laitettu Kallion kirjastossa suosittelunomaisesti hyvin esille, ja niinpä se tarttui mukaan. Enkä ole mielestäni lukenut mitään Japaniin viittaavaa sitten Geishan muistelmien.
Blink, Blink on miellyttävä kirja. Teksti on kulkevaa, puhdasta ja eheää. Kirja on samaan aikaan viihdyttävä ja arkisen tarkka.
Se kertoo nuoren japanilaisparin tuoreesta avioliitosta. Toinen osapuoli vain ei ole hetero, eikä toisen mieli ei ole niitä tasapainoisempia. Myös lasillinen miestä väkevämpää maistuu tiheään. Blink, Blink ei ole kuitenkaan ahdistavan neuroottinen vaan valoisa ja totuudellinen.

Kaori Ekuni on Japanin suosituimpia ja arvostetuimpia kirjailijoita. Blink blink on voittanut Lady Murasaki Shikibu -kirjallisuuspalkinnon ja ollut myyntimenestys Japanissa. Ekunille on myönnetty myös arvostettu Naoki-palkinto vuonna 2003. Kaori Ekuni asuu Tokiossa.

Hei kesäksi kirjasuosituksia? Myös tietokirjat ja hyvät elämänkerrat käyvät.

Nenähuuhtelu eli Jala Neti

Sunnuntai-illalla se sitten tapahtui. Koska niistäminen oli jatkunut lenkeillä, ja kurkussakin tuntunut taas karheutta, piti kieppaista apteekin kautta. Olin myös miettinyt, että voisiko nuhani olla allergista mutta koska silmiä ei kutise, eikä liiemmilti aivastutakaan, totesimme apteekin neidin kanssa, että nuha oli vain ihan sitä perinteistä. Helpotukseksi tähän hän tarjosi nenäsuihketta, sekä vielä sivulauseessa nenäkannua.
Olen kuullut nenäkannuista pelkkää hyvää. Kaikki jotka ovat käyttäneet, ovat kehuneet. Nenän huutelu noin ajatuksen tasolla on vain itsestäni tuntunut"siltä vihoviimeiseltä hommalta". Nyt kuitenkin kuulin itseni sanovan, että "otetaan sellainen".
Ja voin suositella! Helppoa, vaivatonta, yksikertaista - ja huuhtelun jälkeen oli ihmeen kirkas ja puhdas olo. Sama uudestaan tänään. Ja jälleen heti nuhattomampi olo, vaikkei oloni alunperinkään tuntunut mitenkään tukkoiselta mutta hölkätessä jatkuva niistely on häiritsevää, ja vaikeuttaa jo muutenkin tarpeeksi raskasta menoa.
Tätä olisin tarvinnut talvella kun flunssakausi oli pahimmillaan. Eikä yhtään huono homma tällaisena alkavana pölykautena. Lämmintä vettä kannuun, lusikallinen merisuolaa, vettä toisesta sieraimesta sisään, se valuu toisesta ulos, ja sama toisin päin. Miksei tätä opetettu koulussa?

Lisää nenäkannun käytöstä

After Earth Hour

Nyt kun kaikilla on vielä muistissa viime lauantain Earth Hour ja tunnelmallinen kynttiläilta, on oivallinen aika muistuttaa norppasähköstä. (Sain huomautuksen kyynisyydestäni sunnuntaisilla juhlilla kun rohkenin ääneen epäillä, että sammuuko ne valot kerran vuodessa tunniksi, ja sen jälkeen niitä taas poltetaan kaksi kertaa enemmän, kaksi kertaa paremmalla omallatunnolla. Aiheellinen huomautus. Otan opikseni.)
Sähköhän käyttää joka tapauksessa. Enemmän tai vähemmään mutta jokaisella meillä on sähkösopimus, ja vuoden aikana laskuja tippuu melko tasaisesti. Sähkösopimuksensa voi siis vaihtaa norppasähköön. Sähkön hintahan muodostuu sähkön myymisestä ja välittämisestä. Sähkön toimittaa aina paikallinen sähköyhtiö mutta lopun voi kilpailuttaa ja vaihtaa vihreämmäksi "ekosähköksi". On ilmiselvää ettei sähkön tuottaminen suorastaan elvytä ja paranna luontoa mutta jos voi osallistua siihen vähemmän kuormittavaan, miksi ei.
Ja mikä parasta, tarjouksen pystyy pyytämään, yhdellä lomakkeella TÄÄLTÄ. En tiedä miksi en ole hoitanut asiaa kuntoon aiemmin mutta parempi nytkin kun ei koskaan. Samalla tuli mieleen, että enemmänhän sähköä käyttää asunto-osakeyhtiö jossa asuu. Yhtiökokous on ensi viikolla, joten otetaanpa asia esille sielläkin. Pihapiirissämme liikkuu kuitenkin kohtuullisen täyspäisen näköisiä ihmisiä.

Norppamerkin saaneet yhtiöt täältä.
Suomen luonnonsuojeluliiton säästövinkit

Kiellettyjä lauluja

Tammikuun kohokohta taisi tulla kun tänään pääsin katsomaan Pirkko Saision Kiellettyjä lauluja.
Kielletyt laulut kertovat Siperiasta, vankileireistä, vallankumouksesta - pienestä ihmisestä, rakkaudesta, kaipuusta.. Ei ehkä ensimmäinen aihealue, jonka valitsisin piristämään vuoden pimeintä aikaa mutta onneksi valinta tehdään usein puolestani, ja näin pääsen katsomaan paljon hyvää joka muuten jäisi näkemättä/kokematta.
Kielletyt laulut on intensiivinen, koskettava ja mukaansa tempaava esitys. Studio Elsassa Helsingin kaupunginteatterissa. Puolessatoista tunnissa ehtii. Näitä lauluja haluaisi kuulla uudestaankin. Tiiviin esityksen aikana ehtii kuulemaan, näkemään ja kokemaan niin paljon, että osaan voisi palata vielä myöhemminkin.
Ajatuksia ja tunteita heräsi. Muun muassa se, että esityksiä voi tehdä oikeistakin aiheista ja asioista. En olekaan miettinyt Stalinia, Siperiaa, ikuista jäätä sekä pakkosiirtoja pitkään aikaan. Millaista on ollut tehdä pakkotyötä 15 vuotta..nälän ja sairauksien runtelemissa leireissä, vailla mitään tietoa paremmasta..edes elämästä?
Se kai tässä kooma-ajassa onkin, että kun tarpeeksi puuduttaa, ei ajatuksia enää tule. Teatteri ja taide toimii pelastusrenkaana. Kun ei oma pää tuota, on pelastavaa ottaa vastaan, kun jonkun muun on tuottanut. Miksi tv:stä tulee viikonloppusin roskaa? Valmiiksi naurettua ja viisi vuotta samalla tavalla kirjoitettua tv:viihdettä - samaan aikaan kun meillä löytyy tekijöitä joilla on jotain sanottavaa. Pitäisi kuunnella enemmän radiota. Siellä on vielä tilaa sanoa.
Pirkko Saisio oli loistava. Todella hyvä. Eipä muukaan ryhmä kalvennut hänen rinnallaan. Jonna Järnefelt ja Janne Marja-aho lunastivat paikkansa. Jonna Järnefeltistä olisi muuten helppo olla pitämättä, jos hän ei olisi niin äärettömän taitava. Seurueemme pojat olivat taas erityisen ihastuneita Janne Marja-ahon äänialaan. Aina tarvita neljääkymmentä ihmistä lavalle täysipainoista elämystä tuottamaan, tänään siihen riitti kuusi.
On mahtavaa miten teatteri pystyy tuottamaan elämyksen niin erilaisille ihmisille. Yksi ällistelee basistia, toinen lavastusta, kolmas auton päällä keikkujia, neljäs sanoittajaa jne. Kuitenkin samassa kohdassa kaikki ovat yllättävän hiljaa ja nieleskellen tuijottavat vain eteenpäin..
Aplodien sekaan piti ulvahtaa. Niin tyytyväinen olin näkemääni ja kokemaani. Vaikka elämys ei ollutkaan balalaikkapitoinen kasakkaesittys, oli siinä välillä myös vauhtia ja väriä, koko paletillisen verran. Parasta on kun ajatuksia jää kotimatkallekin. On aina yhtä kiinnostava kuulla mitä joku toinen piti, ja miten itse esitystä näki.

Suositellen. Esityksiä vain helmikuun loppuun.
Liput ja esitysaikataulu

Välipäivinä luovuttamaan

Kävin aamulla ensimmäistä kertaa Kivihaassa luovuttamassa verta. SPR on ottanut kunnon otteen viestintäänsä. Ny vedotaan tunteisiin . Tehoaa aina. Tällä kerralla tuli puhelimeen tekstiviesti lapsipotilaasta joka tarvitsi kipeästi verta. Viestissä oli jo valmiiksi päivät jolloin voisi tulla, ja kehoitus vastata viestiin niin veripalvelusta soitettaisiin itselle. Aamulla aikaisemmin herääminen ei houkutellut mutta vastahakoisesti huomasin vastaavani viestiin että "ehkä voisi sopia".  Loppuniitti tuli kun ystävällinen soittaja kertoi että tämä lapsipotilas tarvii 20 verenluovuttajaa päivässä! Tuli tunne ettei näinä päivinä  ole varmaan helppoa kerätä tuollaista porukkaa, joten myös omalla osallistumisella saattaisi olla merkitystä. Mutta täytyy kehua, että luovuttaminen on tehty helpoksi. Matkoihin sai ottaa taksin ja itse hommaan ei mennyt kokonaisuudessaan kuin puolisen tuntia. Samalla tuli varmistettua, että hemoglobiinikin on noussut normaali-ihmisen tasolle. Kivihaan tilat olivat myös modernit ja viihtyisät. Yhdeksään mennessä paikalla oli luovuttajia jo jonoksi asti. Hymyilytti kun kuuntelin miten miehet kilpailivat veriarvoillaan.  " 165, koita laittaa paremmaksi!"  " Joo, eiköhän mee ihan helposti".

Jos joulun juhlinnan jälkeen jää aikaa:

Erityisesti luovuttajia kaivataan uuden vuoden aattona sekä tapaninpäivänä.

Verenluovuttajien maksuton infopuhelin 0800 0 5801  arkisin klo 8–17

Lukemisesta ja kirjoittamisesta

Luin viime yönä Viikkoja, kuukausia. Sivuja oli alle 200 ja teksti oli helppolukuista, joten ei ollut yllättävää että niin kävi. Kirja ei ollut raskas. Se oli surullinen. Hävitty taistelu. Tuska. Epäreiluus. Arki. Inhimillisyys. Viha. Suru. Epätoivo. Toivo. Ja kaikki siltä väliltä.

Yöllä lukiessani yksi kirkkaimmista kohdista oli:

" Kirjailija haluaa että teksti julkaistaan(..) Toinen syy on se, että uskon tämän tekstin todistusvoimaan ja tärkeyteen. (..) Kun ihminen yrittää mahdollisimman tarkasti sanoilla kertoa toiselle ihmiselle sen mitä hän tuntee ja mikä on hänelle totta, se on mielestäni korkein kommunikaation muoto. Sanojenkin välityksellä voimme päästä niin lähelle toisiamme, että aistimme toistemme toiveet, pelot, uskomukset, rakkaudem. Kun sanat muuttuvat tuntemuksiksi, se on kirjallisuutta".

Olen iloinen, että kirjailijalla oli banaali tarve julkaisemiseen, niinkuin Reko Lundán asian itse ilmaisi. Eilisessä tekstissä oli taas paljon kohtia, jotka ymmärsi. Kun sanoo asioita ääneen, ne tulevat kuulluiksi. On yllättävää kuinka samojen murheiden kanssa me ihmiset painimme.

Happy go Lucky

Jos välillä haluaa nähdä jotakin aidosti hauskaa niin suosittelen Happy go Luckya. Teatterisalissa tuntuivat nauravan sekä naiset ja miehet, välillä jopa samoissa kohdissa.
En ollut käynyt vähään aikaan leffassa, ja nyt tuli ns. äkkilähtö tuntemattomaan. Piti kuitenkin googlata, ennen lupausta katsomisesta, koska tällä hetkellä en halua nähdä mitään ahdistavaa, traagista, liian surullista tai muutenkaan maailman tuskaa 2,5 tuntiin puristettuna.
Välillä pitää olla ihan ookoo nähdä jotain kaunista ja hauskaa. Sitä on tarjolla yllättävän vähän.
Sally Hawkins tekee loistavan ja elävän roolin Poppyna. Ja niin kuin elämässäkin, kaiken ilakoinnin, riehakkuuden, ylilyöntien ja värikkyyden keskellä - herkkyys ja myötäeläminen osuu takaraivoon kuin napakka laimäys sunnuntai-hesarilla. Hauska elokuva - hyvä mieli - käykää katsomassa!

Kätevää mutta helppoa!

Niin kuin joku tarkkanäköinen on saattanut huomata, joskus innostumiseeni ei tarvita paljoa. Tällä kerralla se oli Elovena pikapuuron pakkaussuositus. Olen vältellyt pikamarjaomena(yms)puuroja, koska niissä tuntuisi olevan paljon enemmän energiaa mitä tavallisissa puuroissa. Mutta viikonloppuna "mökillä saa" -ajatustapa antoi köyttä päätöksentekoon. Lopullisesti vaa´an kielen sai kääntymään ajatus jämähtäneen puurokattilan pesemisestä kylmässä järvessä..kummasti alkoi kupissa sekoitettu pikapuuropussi kelpaamaan.
Ja asiaan.
Olen tässä matkan varrella vähitellen ymmärtänyt, että tuotteisiin painetaan tekstejä, jotta niitä luettaisiin. Nyt satuin vilkaisemaan mitä Eloveena-paketin kylkeen on rustattu, ja siinähän neuvottiin sekoittamaan mustikkakeittoa, jugurttia ja pikapuuroainekset. Ja kerrankin tein niin kuin käskettiin. Menestys! Elovena hetki, Valion maustamaton A -jugurtti sekä Mustikkakeitto - mikä loistava yhdistelmä. Nopeaa ja hyvää! Mukaan voi heitellä vielä marjoja jos on puuhastelu-tuulella mutta ehkä kokonaisuuden etu on myös kertakaikkinen helppous.
Tämä tiedoksi ja vihjeeksi niillekin ystäville, jotka yleensä harrastavat niitä pelkkiä hc-mustikkakeitto kuurejaan. Elämästä voi tehdä hivenen hellempää.

Tuhlattuja päiviä ja Kirjoitan

Luin tänä kesänä paljon. Melkein tarpeeksi. Aloitin muutamalla arpomalla valitulla kevyemmällä pokkarilla. Seuraavalla kerralla otin mukaan kirjastosta myös pari uudempaa suomalaista, jotta pääsisin edes vähän kärryille mitä on viime aikoina on kirjoitettu. Lisäsin valikoimaan myös muutaman ulkomaisen uudemman kirjan (esim. norjalaisen johan harstadin ambulanssin). Ja sekoitus toimi. Oli hauska kokea erityyppisten tekstien tippuminen ja kesäloman suoma luksusaika. Oli kuin olisin löytänyt jonkin kaukaisen ystävän uudelleen.
Kaksi hyvää yllätystä tulivat siis luetuksi myös "vahingossa". Toisen sain työkaverilta jo aikoja sitten , mutta se oli unhohtunut, ja toisen nappasin kirjaston pöydältä "koska se vain näytti siltä".
Enimmäinen oli Jacksonin Tuhlattuja päiviä, joka kuulemma on jäänyt hieman kirjasta tehdyn elokuvan varjoon. En yhtään tiennyt mistä kirja kertoo kun tartuin siihen, ja ehkä hyvä niin, koska näin tarina pääsi verkkokalvolle ilman ennakko-odotuksia. Klassikko, joka kertoo niin taitavasti erään alkoholistin viikonlopusta, että jopa itsekin voisi harkita vähentämistä lukemisen jälkeen.

The New York Times boo Review: Charles Jackson has made the most compelling gift to the literature of addiction since De Quincey.

Toinen, eri tavalla kolahtanut kirja oli Marquerite Durasin; Kirjoitan. Tuntui kuin olisi lukenut jotain mitä ymmärtää. Samalla se sai minut itkemään maailmaa. Kirjoitan on Durasin kaunokirjallinen testamentti, jonka hän saneli rakastajalleen Yann Andrealle 78-vuotiaana.
Durasin kirja oli myös täysin sokkona valittu. En tiennyt, että hän on ranskan luetuimpia nykykirjailijoita, tai että hän oli mukana vastarintaliikkeessä, tai että hän oli myös ohjaaja, sekä alkoholisti. Otin kirjan kirjastosta koska takakannessa luki, että Marquerite Duras oli ehdoton ja täysin kohtuuton aikessa mihin ryhtyi. Kirjoittamiselle ei ollut vaihtoehtoa, ellei sellaisena pidä mielisairaalaa tai hautausmaata".

Kiiltomato-arvostelu

Agricola-arvostelu

Joku toinenkin on pitänyt

Marquerite Duras: Jokapäiväinen elämä

Uusimpia löytöjä

Heti kun käy vieraassa ruokakaupassa, tekee uusia löytöjä. Sen vuoksi jaksankin kävellä aina isoon markettiin päästessäni silmät ympyriäisenä ihmetellen tarjontaa kun oman alueen pikku kaupoissa tarjonta keskittyy lähinnä perustuotteisiin. Mutta ennen vappua vierailla maustehyllyillä piipahtaessani tuli tehtyä heräteostoksia. Ihan uudeksi suosikkilöydöksi on nousemassa wasabi/sesam. Suosittelen! Myös tulinen Afrikka -sekoitus on testauksessa. Viime kesän hitti oli sisilia. Myllyt ovat muutenkin käteviä ottaa esim. ulkoruokailuun mukaan.

Hyvää vapuksi - juomasuositukset

Vähemmän on tullut mainostettua tuotteita, saatika alkoholia mutta kun asia on lähellä niin monen sydäntä näinä päivinä, ja hyvät vinkit ovat aina tarpeen, Kuisma tiedottaa seuraavaa vapuksi:

Codorníu Pinot Noir Brut * 587077 • 15,17 €/l
Espanjalainen Cava eli samppanjametodilla tehty erittäin laadukas rose kuohuviini. Erittäin kuiva jäännös sokeria taisi olla joku 8g/l eli ei juuri mitään, mutta kumminkin pikkasen pehmentää hapokkaiden marjojen aromia. Maku on tasapainossa eli ei tule mitään yllätyksiä(ne voi järjestää sitten itse) kun maistaa viiniä alku eikä loppu maussa vaan maku pysyy alusta loppuun tasaisen marjaisen pehmeänä. Suosittelen tätä vapuksi kun on vielä rosee niin se tuo pikkasen väriä myös juhlaan, sopii erinnomaisesti vielä ruoan kanssa eli viinin maku ei häviä kun suuhun laittaa jotakin syötävää, kestää jopa vaalean lihankin. (ja kauniin naisen pitsisukkiksissa)

Valdivieso Moscato * 7,98 € * 008931 • 10,51 €/l
Chileläinen kuivahko kuohuviini, jossa jäännössokeria oli jo 30g/l joka pehmentää viiniä jo todella paljon. Eli viini ei ole ollenkaan hapan(eikä juojankaan pidä olla)/hapokas joka joidenkin makuun on vaan niin vastenmielinen. Vappuaamuna jos ei rutikuiva uppoa niin hapokkuuden takia niin tässä on makeutta ja sokeria sen verran että saa verensokerit kohdalleen. Tätä taidettiin juoda silloin kun oli mun synttärit. Moscato on rypäleenä vielä erittäin trooppisen hedelmällinen ja kukkea. Aromeista tulee ekana mieleen aprikoosia, rusinaa, persikkaa ja ehkä hivenen simamainen maku. Viilennettynä erittäin hyvä ja todellakin ehdoton suosikki tippaleipien kera.

Paul Zinck Crémant d'Alsace Brut 13,80 € * 0,75 l 929687 • 18,27 €/l

Tämä on sitten tilausvalikoiman tuote eli sitä saa tilattua myymälöihin ilman mitään lisäkustannuksia ja se kestää noin viikon kun tuote tulee myymälöihin. Meillä tätä tuotetta on pari laatikkoa (yritysalkossa siis mutta kandee kysyä esim. kampistakin, soittamalla saa selville). Erittäin kuiva ja hapokas. Maku on hyvin raikas hivenen sitruunainen vivahde, mutta mausta löytyy kuten samppanjasta paahtoleipää, hivenen myös paahteisuutta ja voimaista aromia. Valmistaja on Paul Zink joka tekee muutenkin erittäin laadukkaita viinejä. Tuotteen maku on hyvin lähellä samppanjaa, eli todella tasapainoinen(vähän niinkuin norppakin). Loistava skumppa.

Saman tyylinen kuohuviini joka on normali valikoimassa on

Wolfberger Crémant d'Alsace Brut 12,90€ * 0,75 l 008814 • 17,07 €/l
Erittäin kuiva, keskitäyteläinen, pirteähappoinen, hennon päärynäinen, kevyen voinen.
(sopii tyypille joka tykkää vähän hennomasta eikä niin täyteläisestä...hmmm..ei siis kukaan omasta seurueestani..)

Kahvia ajastimella - arkeen luksusta

No niin siinä sitten kävi, ettei niitä pääsiäishäitä tullutkaan ja loppukevään identiteetti pitää taas miettiä uusiksi. Olin jo ehtinyt tekemään uuden Rouva Norppa blogipohjan mutta pidetään sitä vielä sitten toistaiseksi jäissä.
Hieman lohdutusta ja lämpöä aamuihin tuo kuitenkin jonkin aikaa sitten hankkimani kahvinkeitin. Kun sitä kahvinkeittäjää ei näytä talouteen ilmestyvän niin suosittelen hankkimaan keittimen jonka voi ajastaa. Etenkin kun se vielä jauhaa kahvin pavuista. Mahtava yhdistelmä herätyskelloa ja kahvinkeitintä. Ei voi olla havahtumatta kun mylly pamahtaa jauhatukselle mutta ymmärrys siitä, että metelin tuloksena on tuoretta kahvia, tekee heräämisestä mielekkäämpää - viikonloppuna suorastaan miellyttävää.