Aloitin Gregoryn Valkoisesta Kuningattaresta. Tarina sijoittuu Englantiin, 1400 - luvulle ja kuvaa hovielämää ruusujen sodan aikana. Tarina etenee hengästyttävää vauhtia. Taisteluja riittää toinen toisensa jälkeen. Nimien kanssa pitää olla tarkkana. Edwardeja ja Elisabethejä riittää.
Kannattaako lukea? Muualla no moitittu kirjan liiankin nopeaa etenemistä ja tapahtumien ohittamista melkeinpä sivuvirkkein mutta sen verran tarinan eteneminen jäi kiinnostamaan, että ainakin jaksan kaivaa kirjasarjan seuraavan osan saadakseni tietää tuon tutun: "Ja mitä sitten tapahtui..." Virkistävän erilaista, jos ei ole lukenut vähään aikaan mitään historiallista ja ohjaa ajatuksia tuohon aikakauteen, valtaan ja kuinka me ihmiset olemme oikeutta jakaneet.
Tiistaisiskoja suosittelen vain todella kevyttä kesälukemista kaipaaville. Se on niitä hieman heppoisia mutta harmittomia tarinoita, joihin pystyy kuitenkin kesälaiturilla uppoamaan muutamaksi tunniksi. Kirja kertoo viiden noin neljäkymmentävuotiaan naisen tarinaa pyhiinvaellusmatkalta, jonne he ovat lähteneet tukemaan miehensä menettäneen ystävänsä matkaa. Matkan aikana paljastuu, että kuolleen miehen päiväkirja sisältääkin salaisuuden, joka sitten loppumetreillä paljastuu. Teksti on osittain ihan soljuvaa ja muutama oivalluskin löytyy joukosta. Muuten nopeaa etenemistä, eikä tarinasta jää käteen mitään mitä pitäisi myöhemmin vielä miettiä.
Kotimaassaan saksassa Tiistaisiskot on kuitenkin myynyt 150 000 kappaletta, jos se nyt jollekin on mittarina.
En tiedä onko kannessa tapahtunut kömmähdys kannen tehneen Teija Lammen vika vai Taittopalvelu Yliveto Oy:n mutta miten vaikeaa on saada kirjailijan sukunimi oikein kanteen ja selkämykseen? Siksi on oikolukijat ja tarkistuskierrokset? Takakanteen nimi on sentään jo tullut oikein(Peetz) mutta etukannessa ja selkämyksessä kirjan kirjoittajan nimi komeilee tyylikkäästi väärin(Peez).
7 kommenttia:
Nuo painovirheet... Vaikka on kuinka oikolukijoita ja tarkistuskierroksia... Minunkin silmieni ohi on päässyt yksi kaamea ASIA-virhe oppikirjaan... Onneksi on uusintapainokset!
Olen ollut itsekin useasti tilanteessa, missä useampi silmäpari tuijottaa isoa otsikkoa, eikä kukaan näe virhettä, koska kaikki tietävät mitä siinä pitää olla mutta kirjailijan oma nimi, kirjan kannessa..
Eilen tuli käytyä ystävän kanssa mielenkiintoinen keskutelu siitä, mikä on virhe, mikä erehdys ja mikä vahinko. Oli miten oli, en usko, että kannen tekijä tai painattajakaan ovat kovin onnellisia tästä versiosta.
Pleez.
(Muistan ala-asteelta klassikon, jossa bongasin yhtä luokkamme järjestämää diskoa puffaavaa julistetta tehtäessä muodon "Ystänpäi(vädisko)", ennen kuin piirtämään taitavampi toverini oli ehtinyt työssään sen pidemmälle. (Tavallinen virhe, jonka olen itsekin toistanut.)
Siitä pitäen lienen ollut taitavampi neuvomaan muita kuin tekemään itse. Kuitenkin näen enemmän syytä arvostaa tekemistä kuin olan takaa arvostelua. Melkoinen identiteettiparadoksi.
Jatkan asian työstämistä. Ehkä joskus sisäistän (omasta mielestäni) tarpeeksi monivivahteisesti sen kansanviisauden, jonka mukaan tekevälle sattuu.)
Taisin esittää hieman suoraan tuon mielipiteeni paino- ja kirjoitusvirheistä mutta kun kirjan kannessa ei pidä saada mitään muuta oikein kuin kirjan ja kirjailijan nimi - ja siinäkin toinen meni väärin - niin mietin vain, että kuinkakohan paljon asiasta on meuhkattu kustantamossa. Itse alalla olleena, jossa mikään ei ole pahempaa kuin virheet ja tärkeintä on varmistaa, ettei itse ole se joka mahdollisesti tekee sen.
Ja itsekin muistan vuosien takaa juhannuskyltin jonka askartelin, jossa kehoitettiin pitäämään hauskaa, josko sitten "SAITOI TAI PAISTOI" Mutta eipä sitä virhettä heti bonganneet muutkaan. :)
Ihan hyvä se mielipide on, kyllä minä ymmärrän, että ymmärrät. :-)
Aihetta liipaten... näitä virheuutisia lukiessa sitä tulee kyllä joka kerta kysyneeksi (lähinnä ilmalta), EIVÄTKÖ NE KOSKAAN OPI...
Eiiiih...(taas.)
Lähetä kommentti