Toimistokoiria

Meillä on toimistolla koiria. Monikossa. On venhäterrieriä, borderterrieriä, espanjanvesikoiraa, kultaistanoutajaa ja novascotiannoutajaa. Löytyy eriroutuisia, eri-ikäisiä ja eri sukupuolta.
Miten töissä voi olla koiria? No siten, että koirat ovat sen luonteisia, että ne voivat olla yhteisissä tiloissa keskellä työpäivää. Se vaatii myös sen ettei toimistossa ole allergikkoja ja sen että paikan kulttuuri ei ole tiukkapipoinen.
Koiran ottaminen toimistolle voi olla omistajalle, sekä koiralle, iso arjen helpotus. En tiedä miten meidän vaihto-oppilaallemme olisi käynyt, jos en voisi välillä ottaa sitä mukaan töihin. Pari päivää kotona viikosta koira pärjää vallan mainiosti mutta en osaisi ajatella, että pitäisin sosiaalista yksilöä, joka ikinen päivä kotona tyhjässä talossa odottamassa, että ihminen palaa kotiin.
Eläimen läsnäolo tuntuu vaikuttavan myös ympäristöön. Pienellä tassuttele voi kummasti nostaa ilmapiiriä, ja joskus huomaan, että koiraa tullaan silittämään, koska ollaan väsyneitä ja halutaan pitää pieni tauko. Eläimen kanssa ei tarvitse keskustella, silittely riittää.
Asiakkaita koirat ovat tuntuneet myös ilahduttavan, tosin ne harvoin ovat asiakastiloissa mutta lasineukkarin takana ohimennen häntää heiluttava tarkastaja on saanut ihastuneita huudahduksia aikaan. 
Ylhäällä kuvassa oleva Nala on uusimpia tulokkaita. Epäilen kyllä, ettei Nalakaan saa kauaa noista koiranpäivistä nauttia. Neiti kasvaa vauhdilla ja päiväunipaikaksi tullaan tarjoamaan lattiaa. Kolleegan työpöydän ohi ei kuitenkaan voinut kävellä ohi hymyilemättä.