Eilen Töölön kirkon joulukonsertissa oli herttainen hetki. Pienet täysillä nuotin vierestä laulavat tytöt muodostivat Lucia-kulkueen ja olivat kaikessa koomisuudessaan ylivoimaisen valloittavia. Sekunnin ehdin miettimään, että missä vaiheessa elämää ihmiselle muodostuu se täydellisen suorituksen tarve ja nk. itsekritiikki, ja missä vaiheessa vielä pieni ihminen antaa vaan mennä, laulaa täysillä ja nauttii huomiosta ja tärkeästä tilanteesta.
(tuntia myöhemmin asia valaistui päässäni kun hoilasimme melko kuuluvasti hnnan kanssa enkelitaivaata ja taputimme itsellemme, muun konserttiyleisön liittyttyä mukaan aplodeihin hieman jälkijättöisesti. siis mitääh? eikö kirkossa voi taputtaa sille että ollaan laulettu koko yleisö kauniisti yhdessä? kivempihan se on sitten taas ensi jouluna laulaa kun on saanut hyvät aplodit)
Johanna Rusanen veti Ave Mariat upeasti. Sen naisen kanssa en kyllä lähtisi väittelemään millään volyymillä. JR kun pamauttaisi nyrkkiä pöytään ja antaisi tulla äänialallaan niin kyllä hiljaiseksi vetäisi..En voinut olla miettimättä, että paljonkohohan Johannan pulssi oli joulubiisien aikana, ja onkohan Elixir-ohjelman sponsoroima sykemittari kauniin punaisen joulupuvun alla.. Sykemittariin saattaa helposti jäädä koukkuun.. Mietin samalla myös jeesuksen lannevaatetta. Siis ihan vain siksi että tajusin, että eihän se ollut mikään vyötärövaate, vaan oikeasti lannevaate, jokaisessa patsaassa ja maalauksessa, vaate on kietaistu alhaalle lanteille.(ihan vain merkillepanona)
Ja kriisi. Soitin äidilleni onnitellakseni häntä vielä syntymäpäivän johdosta mutta ennen kuin isäpuoleni suostui luovuttamaan luuria, hänen piti kertoa eräs vakava asia.
Odotin kärsivällisenä mitä tuleman piti. Olisiko se tiedotus siitä ettei janisievinen olekaan enää vapailla markkinoilla, tai kenties uutta tutkimustietoa siitä miten sinkut kuormittavat ekologista ympäristöämme.. Mutta EI, tällä kertaa asia oli vakava. JOULULAHJANI oli kuulemma loppunut varastosta. (käsittämätöntä että aivoproteesitkin voidaan alibuukata). Lahjani oli(kuulemma) tilattu hyvissä ajoin(no ilmeisesti ei ollut koska nyt ollaan tässä kriisitilanteessa) ja eilen oli tullut ilmoitus että se onkin loppunut.
En nyt kuvaile tähän puhelimessa pitkään kestänyttä hiljaisuutta, enkä rakentavaa ja aikuismaista keskustelua joka muodostui lohdutuslahjojen hankkimisen ympärille mutta ehkä joudun ihan soittamaan tänään uudestaan, ja varmistamaan että prosessi on käynnissä, eikä mitään jätetä sattumanvaraan.
Mutta onneksi, joulupukki - joka tosin oli kommentoinut että vetää rajan aikuisten ja lasten välille(miksi ihmeessä), saattaa tulla syntymäpäivilleni, joten joku järjestys tässäkin maailmassa.
Olisi ehkä ollut liikaa että samana päivänä oma joululahja perutaan, ja joulupukki kieltäytyy tulemaan synttäreille.
Jos joku nyt luulee että blogielämä on pelkkää joulua ja luciaa ja lahjoja, niin suru pois. Vuorossa listalla ovat naisjohtajat(tai äitijohtajat, kuten kirspiha on lanseerannut heidät) sekä ammattiyhdistysliikkeen merkitys aikana jolloin irtisanomissuojaa ollaan heikentämässä ja keskustellaan vuorotteluvapaiden mahdollisuuksien tiukentamisesta sekä 15 000 kodin ulkopuolella asuvaa lasta. Tosin, olen myös luvannut palata "valon tuojia ei ole koskaan liikaa" aiheeseenkin, joka aiheellisesti kyllä liittyisi tähän päivään. Palaamme myös riippumattoprojektiin ja treeniohjelmaan, jota ikävä yskä yrittää kampittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti