Lauantai, mikä ihana päivä. Heräilin yöllä muutamia kertoja, vain ollakseni tyytyväinen ettei aamulla tarvitse kyetä suorittamaan kansalaisvelvoitteita. Yhdeksältä oli nousun aika. Heitin kirkasvalolampun helottamaan, ja aloin odottaa, että aivokuoreni välittäjäaineet aktivoituvat normaalille tasolle. Odotuksesta voi tulla pitkä.
Olen pukeutunut totaaliseen kotiasuun. Porovillapuseroon, kaikin tavoin eripari-villasukkiin, ja sydänkuvioisiin pitkiksiin. Olen usein miettinyt, että palohälytyksen tullessa olisin pulassa. Tuskin koskaan olen kotona pukeutunut niin, että voisin siltä istumalta rynnätä pihalle ihmisten ilmoille.
Sama juttu kodin kanssa. On mukava tietää pari minuuttia etukäteen vieraista, jotta voi esim. siirtää eteisen lattialta suurimmat tavarat sivuun. Ns. magazine lehdissä pitäisi enemmän esitellä ihmisiä ja koteja, juuri sellaisina kuin ne ovat. Osa kodeista ja ihmisistä tietysti myös ovat aina putsplank mutta yleiselle täydellisyyden tavoittelulle tekisi hyvää, katsoa kuvia, jossa muidenkin kotien tiskipöydillä on astioita, sukkia löytyy lattialta, lasten lelut on pitkin olohuonetta, eikä kukaan muista mitä pyykkikorissa on alimmaisena. Taidanpa laittaa Basso-lehteen ehdotuksen; Kuukauden Oikeat Kodit -aukeama. Mistä tulikin heti mieleen, että entinen työkaverini Pöhkö, kehottaisi hakemaan Vicen käteen ja katsomaan siitä kuvia. Ilman samaista työkaveria minulle ei muuten olisi aavistustkaan kuka oli Betty Page.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti