Isäpuoli käski kirjoittaa "Tietokilpailu tappiostani". Sinänsä mielenkiintoinen aiheehdotus, koska hän itse koki samaisen tappion. Äiti-norppa korjasi voiton. Tosini voittaja itse on epäillyt vielä tänäänkin, että "ne säännöt olisi pitänyt kyllä
opetella etukäteen". Ei suomalainen osaa nauttia voitostaan, vaan epäilee ihan loppuun asti, että "tuliko tässä sitten kuitenkin voitettua, vai olisiko jonkun muun pitänyt voittaa". Mutta kyllä niin on jännittävä ihmisen mieli. Isäpuolikin ihan vakavana väitti, että hän oli se joka edellisenä päivänä pelin voitti. Tuota kutsuisin jo lähimuistin vakavaksi vääristymäksi. Mutta myönnetään, jonkin verran otti päähän kun toiselta kysytään että "Missä kaupungissa on Muumimailma" , ja itselle osuu kysymys joka koskee metsänuudistuksen päätehakkuuikäisen puuston poistoa.. Kyse oli seurapelin voitosta, ja siitähän on aina leikki kaukana.
2 kommenttia:
No Niimpä! Miksi pitää sekoittaa "aikusiten" ja "lasten" kysymykset samassa pelissä?! Miksei kysymykset voi olla saman tasoisia?! Toi on niin hanurista. Tosin muistan vielä hyvin hienoimman Trivial-voittoni, joka tapahtui kultaisella 80-luvulla. Silloin se olin Mä jolle osui peräperään niin iisit kysymykset että voitin ekalla noppakierroksella koko pelin. Saattoi olla, että pari ihan aikuiseksi luokiteltavaa miestä eivät kestäneet tätä hyvin eikä se 4 vuotta vanhempi serkkupoikakaan... Ja mä olin kuitenkin ekalla. Matti Nykänen oli vaan (jo silloin) niin varma vastaus.
Huipulle on hyvä lopettaa. Jos Trivialin voittaa ekalla kierroksella, ei ole mitään syytä enää pelata sitä. Ikinä. Maailmassa riittää kyllä pelejä. Ehkä sitä vaan ei ole vielä löytänyt sitä "just omaansa".
Lähetä kommentti