Terveisiä yhtiökokouksesta. Kalliiksi tuli mutta kannatti. Ei mennyt ihan pelkällä istumisella. Oli pakko avata omakin suu kun pelotti että homma lähtee ihan väärille urille alkumetreiltä. Mutta sovussa erottiin, ja järki voitti. Tietysti sitä ennen piti kuunnella kolme tuntia vänkäystä asioista jotka eivät liittyneen päätettävään asiaan mutta yksilön kannalta oli ehkä hyvä käydä sekin kärsimysnäytelmä läpi. Lopputulos: hirveä nälkä ja päänsärky.
Vuosi sitten oli varma, että haluan hallitukseen. Tänään totesin, että siellä on jo ennestään ihan järkevän tuntuista porukkaa, jotka ovat vielä perehtyneet edessä olevaan mittavaan julkisivuprojektiin lisämausteineen. Vaikka usein tunnenkin, että minulla on annettavaa asioihin, nyt se tunne ei noussut päällimmäiseksi.
Toistaalta miksi pitäisi kuulua taloyhtiönsä hallitukseen jotta voi kommikoida pihapiiriläisten kanssa. Isännöitsijän kautta saa hallitukselle viestiä, jos on murheita, ja epäilenpä, että jos oikein kovasti haluaisi, saisi erityistoiveensa käydä jopa henkilökohtaisesti esittämässä hallituksen kokouksessa. Taloyhtiömme nuorehko puheenjohtakin jaksoi monta kertaa mainita, että häneen voi ottaa yhteyttä jos on kysymyksiä yhteisiin asioihin liittyen. Onkin järkevää, että asioista keskusteltaisiin pitkin vuotta, eikä sitten tultaisi yhtiökokoukseen hölmistyneenä sanomaan "että tämä kaikki tuli vähän äkkiä". Ei kai tullut, jos julkisivuremontista on ensimmäisen kerran keskusteltu 90-luvulla.
Lopuksi muistin kysyä kakluunista. Naapuri tiesi hyvän nuohoojan. Kotimatkalla vaihdettiin meiliosoitteita, ja jo hetken päästä naapurirapusta tupsahti meiliä. Kätevää. Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ehkä jo vuonna 2009 rätisee norppalassa kotoinen tuli uunissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti