sunnuntaina, lokakuuta 18, 2009

Friski viikonloppu














Ei sitä kuhaa sitten tullut, mutta eipä tullut pahaa mieltäkään. Oli muutenmukavaa. Ruokaa sai kaupastakin ja rapuja ystävällisinä lahjoituksina. Kyseisestä ruokalajista tuli kokemuselämys myös mökillä vierailleille lapsille. Pienemmän kansalaisen rapu saa selkästi kiljahtelemaan. On haasteellista selittää uskottavasti 5-vuotiaalle, miten rapu on aivan normaalia ruokaa, ja sen kovan kuoren alla on säilössä ihan tavallista ruokaa... Kymmenvuotias puolestaan veti pisteet kotiin maistamalla kaikkea tarjolla ollutta hyvin rennolla asenteella. Monella aikuisellakin olisi opittavaa. Maistamisen jälkeen voi sanoa pitääkö vai eikö pidä, mutta ainakin on ollut avoimin mielin.
Parasta rennon olemisen lisäksi oli syksyinen raikas ilma. Kyllä vain luonto palkitsee katsojaansa. Ei haitannut vaikka välillä vähän tihuttikin. Epävarmaksi jäi hämärässä, että oliko elämys kauris vai peura..
Kielellistä elämystä saatiin kummipojan Turun murteella kirjoitetusta Aku Ankasta. Olen ollut välillä hieman nuiva noiden murrekirjojen suhteen. Tunnustan. Se on ollut vain omaa pienuuttani, kun olen välillä pelännyt, että niitä on tuotettu lähinnä tekemisen vuoksi, eikä niinkään aidosta kiinnostuksesta kieleen. Mutta olen ollut väärässä. Turun murteella tehty Aku oli riemastuttava. Se on tehty huolella ja harkiten, myös taiteellista vapautta käyttäen. Aku on Aku, eikä murresanakirja. Enkä muistanutkaan, että kyseisen teoksen on kääntänyt V-P Lehto...
Viikonlopun viettäjät olivat jo jumittaa ensimmäiselle sivulle kun piti jäädä toistelemaan määritelmää Aku Ankalle tarjotusta puurosta: " Täsä on kaik raskasmetalli mitä sun friski kroppas tartte, kromist koboltti".

Tärkeä ps. Tästä linkistä voit käydä lukemassa eron Turun ja Loimaan murteen välillä. (esim. puuttuvat muutamat leimallisimmat piirteet, esimerkiksi pitkät vokaalit ovat säilyneet sanan lopussa ja loppuheittoa ei ole.)

2 kommenttia:

Nattuli kirjoitti...

Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä vähemmän tulee noita uutuudentunteita. Rapuakin on tullut syötyä niin paljon, että ei tule enää mieleenkään, että siinä olisi jotain outoa. Lapset onneksi jaksavat vielä ihmetellä ja innostua.

Kootut uutiset täältä

Norppa, Noora kirjoitti...

Sen vuoksi onkin rikkaus, jos on eri ikäisiä lapsia lähettyvillä. Aivan pienet yllättävät omalla tavallaan, ja suuremmat sitten omalla tavallaan.
Monesta aikuisesta ihan tavallinenkin voi olla outoa, jos siihen ei vain ole tottunut, ja joku outo saattaa olla tavallista, koska omasta kaapista sitä löytyy jatkuvasti. Joku syö jauhelihakastiketta joka päivä, toinen taas ei voisi elää ilman ituja. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...