torstaina, maaliskuuta 11, 2010

Miltä parta tuntuu?

Olen onneton teatteriesitysten arvostelija. Haluaisin tarkasti tuoda esiin huomioni yhdistettynä esityksen faktoihin mutta en koskaan pääse siitä alkua pidemmälle. Myöskään "hyvä" ei ole vielä kovinkaan kattava ja yksityiskohtainen selvitys. Jatkan siis tutulla poukkoilevalla linjalla.
Pääsin kurkkaamaan ennakkoon Miltä parta tuntuu? -esitystä. En tiennyt siitä muuta kuin käsittääkseni ohjaaja oli venäläinen, se esitettäisiin Studio Pasilassa ja että Vappu Nalbantoglu olisi lavalla.
Kaksi tuntia kului nopeasti(vaikkakin eräällä myöhässä olleella katsojalla oli jo ennen alkua vessahätä). Käänteitä oli vaikea arvata ja suomalaiseen uppoavaan kylähuumorin sekaan oli sekoitettu hieaman mystiikkaa.
Yritän edustaa optimismia. Kulttuurin ja taiteen puolella välillä tosin pelkään, että istun katsomossa täysin avoimin mielin, ja yhtäkkiä joku räjäyttääkin varoittamatta verkkokalvoilleni aivonsa tai vähintäänkin syö naapurinsa(tai lemmikaninsa) pernan.Tämä aiheuttaa sen, etten uskalla täysin rinnoin nauttia esityksestä, jos en varmasti tiedä että kyseissä on puhdas komedia tai turvallinen farssi.Tältä osin ei tarvinnut olla huolissaan. Miltä parta tuntuu -esityksessä ei räjäytelty aivoja, eikä syöty pernoja. Esitys ei silti ollut hajuton, mauton tai väritön. Päinvastoin. Vauhtia ja elämää riitti. Hilpeän hölmöstä jännittyneen mystiseen.
En tiedä, kaipa venäläisessa kulttuurissa on jotakin viehättävää ja puhuttelevaa slaavilaista melankoliaa (tai rappioromantiikkaa niin kuin eräs ystäväni sitä Pietarin ajoiltaan kutsui) yhdistettynä luovaan hulluuteen, joka kolahtaa suomalaiseen mielenlaatuun. Aina ei tiedä itkeäkö vai nauraa mutta nauraessa elämä vain on niin paljon hauskempaa.
Miltä parta tuntuu? on vilkasliikkeinen kyläkomedia. Oskari Katajisto ja Sami Uotilahan ovat aivan oikeita näyttelijöitä ja sopivat rooleihinsa loistavasti. Erityisesti Uotila loistavaa kehonhallintaa roolisuoritusta hieman oli pakko ihailla. Vappu Nalbantoglu teki puolestaan raikkaan ja osuvan työn kaupunkilaisena kirjallisuustutkijana, joka mm. valkoisilla crockseillaan astuu lehmänpaskaan..
Värisyttävää oli tunnistaa myös yksi esityksen kappaleista. Kielletyt Laulut esityksessä Pirkko Saision esittämän Vladimir Vsyvoskin Penseät Hevoset sai tässä esityksessä oman värinsä. Käykää katsomassa/kokemassa!

2 kommenttia:

Joku kirjoitti...

Esitys siis haisee, maistuu ja näyttää, mutta vielä jäi hiukan ihmetyttämään, miltä se parta sitten tuntuu. Melankoliselta? Slaavilaiselta? Luovasti hullulta?

Norppa, Noora kirjoitti...

Varsin haasteellinen kysymys. Kun on puhe kauneudesta, tiedän että se on katsojan silmissä - mutta parran tunnulle en löydä muistivarastostani vastaavaa. Parran tuntu on tuntijan tunnossa?

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...