Näin syksyisin puhutaan usein sienistä. Olenkin yrittänyt tänä vuonna syöttää enolleni ajatusta, että hän kouluttaisi koiransa sienikoiriksi. Minä saisin metsään seurakseni todelliset teholöytäjät, ja eno saisi provikan niistä uskomattomista saaliista, jotka minä bordereiden avulla löytäisin. Pääasiallisesti oli puhetta kanttarelleista, koska ne viheliäät pystyvät piiloutumaan niin ovelasti sammaleiden alle, että kunnon nenälle tosiaan olisi tarvetta. Toisaalta, samalla vaivalla koriin voisi sujauttaa myös tatteja tai torvisieniä. Siis jos niitä joku löytäisi.Tänään tulikin sitten ilahduttava kuva jo ensimmäisestä löydetystä saaliista. Sienten lukumäärä on arvostettava ja komean kokoisiakin ovat. Vielä kun hiukan harjoitellaan lajikkeen kanssa niin saalis pääsee pannulle asti..
Aivan loistava ja yksityiskohtainen kertomus erään parivaljakon edistymisestä
Myös kennelliitto kannustaa sienestämään
5 kommenttia:
Ysv!
Totta, auts.
Kun sattuu sanotaan "auts". Silloin kun tehdään ysv, sanotaan "hups"
eiku "paljo välii heii"
Hauskaa kun joku lukee, vielä hauskempaa kun vielä kommentoidaan.
nimm. yhdessä tekemisen ilo, suurin ilo
Lähetä kommentti