Kasakka, käärme ja Aleksis Kivi

 Aleksis Kivi on onnistunut kertomaan meistä tavalla, joka vieläkin vaikuttaa siihen miten näemme ja miten kerromme itsestämme. Kansalliskirjailijamme päivänä olen ylpeä, kiitollinen ja onnellinen tästä rikkaasta sekä vivaihtekkaasta kielestä. Tällä kielellä pystyy olemaan eri mieltä niin monella tavalla ja niin monesta asiasta. ;)

Mutta olethan kuullut Aapon kertomasta kuningaskäärmeestä ja valkeasta kruunusta?

Kerta kun kasakka ajo pitkin vuortenrotkoja, sattu näkemään hirmusen paljo kärmeitä yhdessä kasassa ja keskellä oli kuningaskärme kruunu päässä ja hänellä oli nelikulmainen valkoinen kivi eressään, johon pienemmät kärmeet kuunnellen katselivat, ikään kuin entiset juopot lautamiehet tuomaria. Mutta kuin kasakka oli enne kuullut puhuttavan sellaisesta kivestä, että kuka sen sais niin sitä ihmistä ei voittais kukaan ei sodassa, ei oikeudessa. Nytpä tämä kasakka rohkasee itsensä ja tempasee sen kiven käteensä, hyppää hevosensa selkään ja ajaa niin paljo kun ikänänsä pääsee, ja kuningaskärme perässä kuin rattaanpyörä. Mutta kasakan olis huonosti käyny ellei hän olis jättänyt omaa takkiansa kärmeelle. Toisena päivänä mentiin katsomaan kasakan takkia, niin se oli pureksittu pieniksi palasiksi.Sitä ei satu tiedä jos kasakka oli voittamaton tai ei.
- KRA. Loimaa. J. A. Klemola 68. 1890. – Mikko Lossi, 70 v.