Maanantain ja alkaneen lokakuun kunniaksi sain tossut pois naftaliinista. Pitkästä aikaa.Viime kerta taisi olla noin sata vuotta sitten. Ei se ihan vuorikauriin loikkimista ollut mutta sainpa itseni ulos kauniiseen syysilmaan. Vaikkei ruska täällä olekaan mitään pohjoiseen verrattuna niin kyllä luonnolla on sen verran näyttettävää, että tästä kallisarvoisesta ajasta on vain nautittava. Tossut painoivat tonnin mutta eivät sentään jumittuneet asfalttiin. Ja onhan nämä viime päivien aurinkoiset päivät olleet mahtavia. Syyskuvia olisi ollut ihana myös tallentaa mutta kuinka ollakaan; oikeassa paikassa, oikeaan aikaan - patterit loppuivat. *
aaaargh*
Tänään aamulla lähti myös viikon kyläilemässä ollut ystävämme
Touhu-Topi. Kaveri pystyi näemmä lähtemään taakseen vilkaisematta vaikka viikkoon mahtui taas paljon opettavaista yhdessäoloa. Siis ei murros/uhmaikää elävä Topi mitään oppinut mutta tarkoitus kai onkin, että kehitys tapahtuu hihnan toisessa päässä. Kummasti sitä vain kasvaa ja yrittää olla se fiksumpi, kun luontokappale vetää takapuolensa maahan kesken lenkin, komentelee sohvan vieressä tai tunkee pään viereen nukkumaan vaikka omakin sänky olisi vapaana. Toisaalta taas, koirapuistoon pääseminen on kuin katsoisi jakson uutta sarjaa. Koskaan et tiedä kuka on paikalla ja mikä rotuisen kanssa. Oman lisämausteensa hommaan tietysti toi Topin "kuulo pois päältä" -kausi. Kun kaikkien muiden koirat, ikään tai rotuun katsomatta, tulivat kutsuttaessa omistajiensa luokse, minun ulkoiluttajani pystyi olemaan aivan kevyesti millään tavalla huomioimatta nimeään. Ajattelin silti että on tärkeää, että käymme harjoittelemassa sosiaalisia taitoja. Eivät ne kenellekään muullekaan itsestään ole tulleet. Ja moni asia menee paremmin alas pieninä annoksina kuin yhtenä isona tiiliskivenä. Itse asiassa, nyt kun tarkemmin ajattelen, kuinka paljon järkeviä harjoituksia runsaine palkitsemisineen on koirille kehitetty, miten ihmeessä samaa ei testata kaksijalkaisten kanssa. Jos se ei ole käskemällä mennyt perille, kannattaisiko vaihtaa metodia..
Maanantain ja alkaneen lokakuun kunniaksi sain tossut pois naftaliinista. Pitkästä aikaa.Viime kerta taisi olla noin sata vuotta sitten. Ei se ihan vuorikauriin loikkimista ollut mutta sainpa itseni ulos kauniiseen syysilmaan. Vaikkei ruska täällä olekaan mitään pohjoiseen verrattuna niin kyllä luonnolla on sen verran näyttettävää, että tästä kallisarvoisesta ajasta on vain nautittava. Tossut painoivat tonnin mutta eivät sentään jumittuneet asfalttiin. Ja onhan nämä viime päivien aurinkoiset päivät olleet mahtavia. Syyskuvia olisi ollut ihana myös tallentaa mutta kuinka ollakaan; oikeassa paikassa, oikeaan aikaan - patterit loppuivat. *aaaargh*
Tänään aamulla lähti myös viikon kyläilemässä ollut ystävämme Touhu-Topi. Kaveri pystyi näemmä lähtemään taakseen vilkaisematta vaikka viikkoon mahtui taas paljon opettavaista yhdessäoloa. Siis ei murros/uhmaikää elävä Topi mitään oppinut mutta tarkoitus kai onkin, että kehitys tapahtuu hihnan toisessa päässä. Kummasti sitä vain kasvaa ja yrittää olla se fiksumpi, kun luontokappale vetää takapuolensa maahan kesken lenkin, komentelee sohvan vieressä tai tunkee pään viereen nukkumaan vaikka omakin sänky olisi vapaana. Toisaalta taas, koirapuistoon pääseminen on kuin katsoisi jakson uutta sarjaa. Koskaan et tiedä kuka on paikalla ja mikä rotuisen kanssa. Oman lisämausteensa hommaan tietysti toi Topin "kuulo pois päältä" -kausi. Kun kaikkien muiden koirat, ikään tai rotuun katsomatta, tulivat kutsuttaessa omistajiensa luokse, minun ulkoiluttajani pystyi olemaan aivan kevyesti millään tavalla huomioimatta nimeään. Ajattelin silti että on tärkeää, että käymme harjoittelemassa sosiaalisia taitoja. Eivät ne kenellekään muullekaan itsestään ole tulleet. Ja moni asia menee paremmin alas pieninä annoksina kuin yhtenä isona tiiliskivenä. Itse asiassa, nyt kun tarkemmin ajattelen, kuinka paljon järkeviä harjoituksia runsaine palkitsemisineen on koirille kehitetty, miten ihmeessä samaa ei testata kaksijalkaisten kanssa. Jos se ei ole käskemällä mennyt perille, kannattaisiko vaihtaa metodia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti