lauantaina, lokakuuta 16, 2010

Valkoisen sohvan houkutus

Olin ensin kirjoittamassa, että olen viimeksi tainnut ostaa uuden huonekalun kaupasta viime vuosikymmenen puolella mutta sehän ei ole totta! Tämän blogin aikana on tapahtunut yksi heräteostos, jota toki puolustelen "todella hyvänä löytönä". Muuten ympärilläni olevat kalusteet on ostettu tuttavilta, löydetty roskalavalta, huudettu huuto.netistä tai tuotu muistona Saviseudulta.
Eilen tein yleensäkin pitkästä aikaa huonekaluostoksen. Käytetyn ja työkaverilta. Valkoinen sohva oli Turussa ja päätös piti tehdä näkemättä. Ei muuta kuin nopea reagointi myyntisähköpostiin ja  paku alle. Ihan pelkkä päähänpisto tämä ei ollut, koska ajatus valkoisesta sohvasta on kytenyt ajatuksissa yli vuoden.
En ollut varannut ylimääräistä kantoapua tähän projektiin. Kykyni yliarvioiden ajattelin, että pystymme Kuisman kanssa kantamaan yhden sohvan kevyesti ylös asti. Onneksi myyjä huomautti vielä parkkipaikalla, että "sä et sitä jaksa kantaa". Olisin voinut loukkaantua mutta arvelin, että ystävällinen neuvo perustui selkeään maalaisjärkeen.
Eikun soittamaan. Ensimmäinen soitto luottokantajallemme Kimille, joka on ennenkin auttanut kunnon raameja vaativissa hommissa. Kimissä arvostan myös hänen tapaansa tarttua toimeen ja vastata ystäviensä avunpyyntöihin. Onnekseen Kimi oli matkalla ulkomaankomennukselle mutta naureskellen antoi kullanarvoisen neuvon: nostakaa se sohva eteisessä pystyyn. (eteiseni kääntökulmat ovat nimittäin erittäin niukahkot)
Toinen soitto timangipojaksi kutsutulle Iirolle. Iiro on omaksi epäonnekseen tullut tunnetuksi auttamishalustaan, myös iloisen näköisenä.
Kolmas soitto ystävällemme Andersille, jolla on myös tapana suostua aina kun pyydetään. Anders on myös erityisesti kunnostautunut sohvapuolella, joten olin onnekas kun tärppäsi. Miehisellä kantovoimalla sohva saapui läpi 1923 rakennetun rappukäytävän ja kapeahko ovi/eteis/syvennyksen.. (vain yhdellä pienellä mustalla jäljellä sävytettynä..)
Kaiken tämän ohessa mietin auttamista yleensäkin. Inhoan ajatustapaa, jossa asioista ollaan jotenkin "velkaa" toisille. Jos olen avuksi toiselle ihmiselle, en ajattele että hänen pitää nyt sitten auttaa minua. Ajattelen pikemminkin niin, että "hyvän voi laittaa kiertämään". Harvoin tarpeet menevät tasan. Olen saanut apua tuntemattomilta ansaitsematta, samoin myös tutuilta
Mutta nyt eksyin aiheesta. Takasin sisustamiseen ja huonekalumaailmaan:

Split bäckin olisi saanut Vepsäläiseltä 789 eurolla. Occa -sohvapöytä tulisi kotiin 679 eurolla ja Frandsenin valaisin puolestaan irtoaisi 407 eurolla mutta Louis Poulsenin Collage-kattovalaisimesta joutuisi maksamaan sitten tuhat euroa. Tämä vain pienenä ajatusleikkinä siitä, että sisustaa voisi myös toisella tavalla.

5 kommenttia:

Joku kirjoitti...

"Valkoisen sohvan houkutus"

Oh, kuinka epäkäytännöllistä.

"hyvän voi laittaa kiertämään"

Oh, kuinka käytännöllistä. ;-)

Norppa vastaa kirjoitti...

Eikö? :D
Sitähän suorastaan elää vaarallista elämää hankkiessaan valkoisen sohvan. Toisaalta, olen kyllä ollut juhlissa, jonka kutsussa mainittiin, että vieraat voivat jättää punaviinipullonsa kotiin ja juoda vain ei värjääviä alkoholijuomia.
Ehkä alan elää yksinäni vaihdannaistaloudessa, ja autan ensi viikolla jotakin, kiitokseksi tästä sohvaepisodista. Käytännöllistä ennen kaikkea.

kuisma kirjoitti...

voi aina siirtyä niihin värittömiin ja mauttomiin juhlajuomiin eli puhtaaseen Koskenkorvaan ja siihen samaan hengenvetoon et jos valkonen sohva on riski niin riskit on riskei ja riskei on otettava http://www.youtube.com/watch?v=DtCTBXOQTmE

hna kirjoitti...

Hieno on! Ja siis vieraille omat suudat, suolat ja kärcherit mukaan, OKM!

Norppa, Noora kirjoitti...

Kiitos Hanna, ihan itse ostin! ;D Mulla on jo yks kärchervaraus vetämässä, ja totta kai olen varmuuden vuoksi tuupannut vanhan sohvani keittiön puolelle, tarjoamaan istuintilaa kaikkein riehaikkaimmille vieraille. (itseasiassa ei yhtään huono vaihtoehto, että keittiössä(kin) on sohva)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...