Pääsin katsomaan Helsingin Kaupunginteatterin Koljattia muutamia päiviä ennen ensi-iltaa. Ilta oli maanantai ja olotila oli hieman väsynyt mutta yleensä varsinainen työ tehdään näyttämöllä eikä katsomossa, joten avoimin mielin, ja kerrankin ajoissa, istuimme Toisen Teatterin Ystävän kanssa paikoillemme.
Piti jo aiemmin kehua ja suositella esitystä mutta tänään siihen tuli todellinen kimmoke. Oikein Helsingin Sanomien pääkirjoituskolumnista. Live and learn. Totuus ja teatteri; alkoi tuo julistus lupaavasti. (No, jos ei kielletä kerjäämistä, kielletään sitten teatteri.)
Kolumnin kirjoittaja ei ollut esitykseen tyytyväinen. Laisinkaan. Me puolestamme kokoonnuimme ensimmäiselle puoliajalle hymyissä suin. Koko pöytäseurue. Vielä koko esityksen jälkeen nauroimme ja kokoonnuimme "jälkipeleihin". Toistimme uskomattomia kohtauksia, näyttelijöiden suorituksia, hahmojen edesottamuksia - ja varmistimme kuka ymmärsi tai pikemminkin ei ymmärtänyt mitäkin.. Samalla uskalsimme tehdä tunnustuksia tunteistamme ja ajatuksistamme.Sitähän teatteri on. Ajatusten käynnistämistä. Ruokaa aivoille ja turvetta tunteille. Tai mitä kukin sattuu tarvitsemaankin. Olisihan sitä tietysti voinut viettää illan kotisohvallakin ja..eeh..katsoa Big Brother extraa ja Matkaoppaita.
Mutta tiedättekö mikä minusta on puistattavampaa kuin tällainen muka "toisen luokan satiiri ja mediasirkus ja huono teatteri". Se, että maamme entinen pääministerimme on osoittautunut epäluotettavaksi.
Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Kukaan ei voi olla täydellinen. Mutta rehellinen on pystyttävä olemaan. Se, on luottamusaseman suurin velvollisuus. Pääminsteriämme ei arvota. Siihen hommaan ei myöskään voi joutua tietämättään ja tilaamattaan. Pääministeriksi on haluttava.
Mutta, Koljatti-näytelmä - käykää itse katsomassa! Ei se niin vakavaa ole. Sitä kutsutaan teatteriksi. Kulttuuriksi. Esitys oli yllättävä, hauska, vauhdikas ja poikkeava niistä totutuista poliittista komedioista joissa vain kouritaan naisten tissejä ja perseitä. Edelliset meillä suomessa tosin taidetaan laskea vanhanaikaiseksi ja porvarilliseksi huumoriksi, mitä alla olevan kolumnin linkissä kaivataan.
Lue mikä sai Norpan käyrän kohoamaan?
Toisaalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti