Lempiruoka: isoäitini tekemä kesäkeitto ja paistettu spaghetti. Paistettua spaghettia hän on tehnyt minulle jo ilmeisesti 70-luvulta saakka ja vielä maistuu. Eli spaghetti keitetään ja sen jälkeen paistetaan - voissa - ja joukkoon sekoitetaan muutama kanamuna. Olen huomannut, että valurautapannun käyttäminen vielä parantaa lopputulosta jos mahdollista. Syödään ketschupin kanssa.
Lempimakeiseni: Haribon pienet neliönmuotoiset "salmiakit" joissa muistaakseni saattaa olla vielä kirjain, usein myydään melko siedettävän kokoisissa pienissä pusseissa.
Lempiluettavani:
tällä hetkellä jokainen käsiin osuva Kodin Sisustus & Remontointi -lehti, jonka seuraavan sivun toivon ratkaisevan polveilevat mitä ja kuinka -ongelmani. Kaipa hyvä teksti on aina sitä mikä ilahduttaa, on se sitten kirjassa tai lehdessä tai muussa muodossa. Kaunista ja inspiroivaa se on kuitenkin.
Mieluisin tapa tehdä käsitöitä:( ..katseleminen..? )
Muistan joskus kutoneeni pannulappua ja niiden muutaman hyvän rivin aikana fiilis oli kyllä miellyttävän rento. Minulla ei ole mitään käsitöitä vastaan, en vain osaa tehdä niitä.
Lempielokuvani:
Reservoirdogs, Kill Bill, Pulp fiction Leon..ääh..ei minulla ole lempielokuvaa..Nuokin mainitut ovat yhenlaisia hyviä elokuvia mutta niitä on paljon muitakin.
3 kommenttia:
"paistettu spaghetti"
Oh. Nam. Mistä olenkaan jäänyt paitsi.
"polveilevat mitä ja kuinka -ongelmani"
Ah. Niin ilmaisuvoimainen tapa sanoa asia. :-)
"elokuvani"
Uh. Mikä tarantinisti täältä paljastuukaan, en totta vie olisi arvannut. Onko se kausittaista, elokuvamakusi?
Siksipä tuntuukin tyhmältä luetella elokuvia, aivan kuin Tarantinon elokuvat esittelisivät makuani elokuvien suhteen.
Moulin Rouge teki minuun aikoinaan riemastuttavan vaikutuksen, samoin Fifth elementissä oli jotakin ihastuttavaa - etenkin kun elokuva muistutti minusta jostakin syystä Leon elokuvaa -ja ystäväni kertoi, että elokuvilla on sama ohjaajaa - ja ymmärsin, että toisinaan kuitenkin ehkä näen jotakin.
En tiedä onko elokuvamakuni kausittaista mutta elokuvien katsomien on. Olen erittäin huono katsomaan niitä videolta tai tv:stä, joten elokuvien näkeminen vaatisi jatkuvaa takapuolelle potkimista. Le Havre on listalla seuraavaksi - mistä tulikin mieleeni, että pidin kovasti Mies vailla menneisyyttä elokuvastawni
No nyt kuulostaa jotenkin järkevämmältä. Siis tasapainoisemmalta, monipuolisemmalta, ei niin, että Tarantinonkaan elokuvissa mitään erityistä vikaa olisi.
Lähetä kommentti