Vinkki hitaaseen painonpudotukseen

Jatketaan nyt tällä kroppalinjalla vielä tovi. Viime muutossa lähti talouden vaaka autuammille mittausmaille. Se oli jo parhaat päivänsä nähnyt, eikä muutenkaan ollut aktiivisessa käytössä. Vaa`alla käyminen on sitäpaitsi kohtuullisen typerää. Mitä väliä sillä on, paljonko minäkin päivänä painaa, ellei sitä joudu tekemään terveellisyys yms. syistä. Tavallinen ihminen kyllä pystyy järjen kanssa päättelemään, koska on tullut muutama kilo lisää, koska niitä on taas tippunut. Paitsi vaatteidensa istuvuudesta, sen myös tuntee. Painon putoamiseen liittyy yleensä myös hyvän olon tunnetta, virkeyttä ja tyytyväisyyttä. Kiloja kerännyt usein taas tuntuu olonsa epämukavaksi, tyytymättömäksi, väsyneeksi yms. Tunsin siis omalla kohdallani, että vaaka on melko tarpeeton kapistus.
Joku saattaa muistaakin, että jätin viime lokakuussa sokerin pois kahvista. Ensin piti hieman irvistellä ja muutaman kerran viikonloppuisin tai juhlavammassa tilanteessa lisäsin kahviini hieman sokeria mutta sitten sekin jäi pois. Arvioisinkin, että painon putoamisellani on linkki tähän. Kilot ovat vähentyneet hitaasti ja tuntuisivat nyt jäävän tälle kohdin. Kaksi sokeripalaa kahvissa ja neljäkin kuppia parhaana päivänä, on jo jonkinmoinen energiamäärä. Mitään muuta mullistavaa muissa elämäntavoissani ei ole tapahtunut. Muuta kuin että istun bussissa noin 60 tuntia viikossa...
Karppaamisesta haluaisin muuten todeta sen verran, että kaikki äärinmäiset "en syö koskaan tuota, enkä tuota tuon kanssa, enkä tuota tuon kanssa" tuntuvat hieman ruuan kanssa pelleilyltä. Perussääntö sille, että ihminen voi hyvin, on se että syö terveellisen monipuolisesti - ja että myös kuluttaa ruuasta saamaansa energiaa. On täysin selvää, ettei ihminen voi vetää kokonaista ranskanleipää iltapalaksi tai kuutta sämpylää välipalaksi, ilman ettei ala tulla jossain vaiheessa hieman tukkoinen ja huono olo.
Ymmärrän kyllä senkin, että toisille sopii ehdottomuus ja tiukat ohjelmat. On helpompi olla kokonaan ilman, kuin että käyttää jotakin kohtuullisesti. Näissä tapauksissa myös retkahdusten vaara on suurempi. Mitä enemmän itseltään kieltää jotakin, sitä enemmän sitä jostain kumman syystä alkaa ajatella. Mutta pienilläkin muutoksilla voi saada pysyviä tuloksia, eikä aina tarvitse olla itselleen niin älyttömän ankara tai sotilaallisen kurinalainen. Kevyttä viikkoa ihmiset!
ps. ihan mielenkiinnosta, käyvätkö muut vaa´alla ja onko omaan painoon liittyviä tuntoja?

Uusi formaatti

Kävin eilen vaihtuneen työtehtävän vuoksi terveystarkastuksessa. Sen lisäksi, että olin laihtunut, olin myös kasvanut pituutta 1,5 senttiä. Nyt yritän sulatella tätä aikuisiän uutta formaattiani.Puolitoista senttiä. Kampauksenikin on vain madaltunut vuosi vuodelta. Kun on koko ikänsä ollut 160 senttinen, on vaikea hahmottaa olevansakin huomattavasti pidempi. Hyvänen aika, kaikki nämä vuodet olen luullut olevani näkymätön ja käykin ilmi, että olen selkeästi ollutkin jo melkein ihmisen pituinen. Hei catwalkit, here I come!

Tänään me kaikki onnistumme

hyvää kansallista "Tänään onnistut päivää!. Tänään onnistut päivänä, huomaat kuinka aamu alkaa mukavasti oikealla jalalla. Saat pitkään rästissä olleet hommat tehtyä ennätysajassa ja voit olla itseesi syystäkin tyytyväinen. Päivä jatkuu innovoivasti ideoiden ja tunnet kuinka onnistumisen flow saattaa sinua kohti lounasta. Iltapäivällä huomaatkin kuinka melkein huomaamatta olet onnistunut hoitamaan ensi viikonkin listalla olevia asioita ennätyksellisen tehokkaasti ja tavallisen maanantaiangstin sijaan, suhtaudutkin tulevaan jo melkein odottaen. Ansaittua viikonloppua lähdet viettämään hyvillä mielin ja ylpeänä omista aikaansaannoksistasi. Hienoa! Onnistuminen sopii meille suomalaisille.

CJD ja BSE sekä ravintoketju Lohjalla

Minkki P soitti. Se oli mukavaa, koska Minkki P:llä on usein asiaa. Nämä soitot ovat usein vielä huolehtivaisen tiedottavia, esim. josko olen huomannut, jonkin tärkeän uutisen mediassa. Tälläkin kertaa soitto oli aiheellinen, sillä en ollut. Viimeisen parin viikon aikana jopa hesarin lukemiseni on kärsinyt, joten tämän tyyppiset soitot ovatkin tarpeen.
" Kuinka huolissasi olet nyt tästä Creuzfeldt Jacobin taudista Lohjalla?"kysyi ääni linjan toisessa päässä. Tähän kysymykseen en ollutkaan varautunut ja jouduin esittämään täydentävän kysymyksen: "Ai mistä?"  Minkki P, joutui siis virkistämään muistiani viittaamalla hullun lehmän tautiin. Mietin nopeasti olenko alkanut muistamattani syömään lihaa tai olenko ollut esim. kylässä, jossa kasviskeitto on keitetty perinteisesti lehmän luuydin liemeen mutta huojennuksekseni tulin siihen tulokseen, että kuivilla ollaan.
Lohjan aluesairaalassa  on siis kaksi ihmistä menehtynyt lyhyessä ajassa harvinaiseen Crauzfeldt Jacobin tautiin. Suomessa kuolee tautiin 2 - 8 ihmistä vuosittain. Lohjan alue ei myöskään ole mikään 10 miljoonan ihmisen metropoli, joten tauti on nyt esiintynyt hyvin pienellä alueella. Asiat voivat olla sattumia. Tämän taudin variantin saa saastuneesta ruuasta, jos käy ilmi, että näin olisikin käynyt - saattaa alueellamme alkaa mielenkiintoinen tutkimus ja keskustelu yleensäkin ruokaketjusta.


Turun sanomat on uutisoinut aiheesta ,samoin tiistaina Yle ja Kaksplussalaisethan ovat myös ehtineet tuomaan oman sävyisensä panoksen keskusteluun. 

Luomu ja terveysvaikutukset

Onhan tässä jo mennyt tovi kun on mitään luomutuotannosta sivuttu, joten on jo aikakin. 

Eilen näin taas facebookissa päivityksiä, jossa täysin fiksut ihmiset tuulettivat että "hähää - nyt se on todistettu, luomulla ei ole terveysvaikutuksia" ja toista linkkiä, jossa tehotuottajat kertoivat miten he pelkäävät luomutuotannossa pesiviä tauteja. Eeeh, no minäpä pelkään puolestani tehotuotannosta leviävää epäinhimillistä tuontantotapaa eli täysin kohtuutonta eläinten kohtelua sekä sitä, että muoveihin pakattu einesruualla on epäterveellisyysvaikutuksia...

No, yritetäänpä olla turhaa kiihtymättä ja todetaanpa vain, että eihän kukaan täysipäinen ihminen käytä luomutuotteita siksi, että ajattelisi niiden olevan jollakin lailla erityisen terveysvaikutteisia? Jos ruuan tuotannon ketjusta ottaa pois myrkyt ja lannoitteet, ja kasvattaa eläimiä inhimillisissä oloissa,  niin eikai se tarkoita sitä, että kuvittelee näiden ruoka-aiden olevan jollakin lailla terveyttä edistäviä." Syönpä tässä luomumullassa kasvatettua perunaa ja hiukseni kasvavat paremmin..?"

Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden markkinoinnista vastaavat aivan muut tahot, kuin luomuruuantuottajat ja jos jonkun mielestä esim. normaalioloissa kasvatettujen kanojen munat ovat kalliita, niin kannattaa ohi mennessään vilkaista noiden tuotteiden hintaa.

Itse haluaisin käyttää mahdollisimman paljon luomua siksi, että tuntuu järkevältä yrittää vähentää sitä kuormitusta kaikista kemiallisista aineista joita kehoomme saamme. Toinen seikka juuri tuo eläinten epäinhimilliset kasvatusolot. Eihän sen pitäisi olla edes mahdollista? Mehän olemme sivistyneitä ihmisiä ja kolmantena syynä on vielä pienten tuottajien jalkoihin jääminen. Kun suuret ketjut pääsevät määräämään mitä syömme, millä hinnalla ja minkä laatuista, on ymmärrettävää, että jotain menee jossain vaiheessa pieleen.  

"Terveysvaikutuksista", mikä kuitenkin on mielenkiintoista, tiedän muutaman perheen pieniä lapsia, jotka saavat allergisia oireita juureksista mutta eivät luomujuureksista. Tämähän ei ole millään lailla tieteellisesti kestävä otos mutta mielenkiintoista kuitenkin. 

Tunnustus tuli

Noralta tuli eilen tunnustus. Kiitos siitä! Mikä mukava tapa aloittaa blogiviikko. Tunnustus antaa myös tehtävän, tällä kertaa lueteltavaksi valikoitui viisi suosikkiasiaa. Erittäin haasteellista, sillä en yleensä omaa vain yhtä lempiväriä, lempimusiikkia -lempijuomaa tai lempikoirarotua.. (Vai kertooko se päättämättömyydestä, siitä etten osaa valita? ) Yritän nyt kuitenkin, niin olen osallistunut. Itseasiassa ajatuksellisesti tämä inspiroi minua keksimään "oman meemini", katsotaan saanko aikaiseksi

Lempiruoka: isoäitini tekemä kesäkeitto ja paistettu spaghetti. Paistettua spaghettia hän on tehnyt minulle jo ilmeisesti 70-luvulta saakka ja vielä maistuu. Eli spaghetti keitetään ja sen jälkeen paistetaan - voissa - ja joukkoon sekoitetaan muutama kanamuna. Olen huomannut, että valurautapannun käyttäminen vielä parantaa lopputulosta jos mahdollista. Syödään ketschupin kanssa.  

Lempimakeiseni: Haribon pienet neliönmuotoiset "salmiakit" joissa muistaakseni saattaa olla vielä kirjain, usein myydään melko siedettävän kokoisissa pienissä pusseissa. 

Lempiluettavani:

tällä hetkellä jokainen käsiin osuva Kodin Sisustus & Remontointi -lehti, jonka seuraavan sivun toivon ratkaisevan polveilevat mitä ja kuinka -ongelmani. Kaipa hyvä teksti on aina sitä mikä ilahduttaa, on se sitten kirjassa tai lehdessä tai muussa muodossa. Kaunista ja inspiroivaa se on kuitenkin.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä:( ..katseleminen..? )

Muistan joskus kutoneeni pannulappua ja niiden muutaman hyvän rivin aikana fiilis oli kyllä miellyttävän rento. Minulla ei ole mitään käsitöitä vastaan, en vain osaa tehdä niitä.

Lempielokuvani:  

Reservoirdogs, Kill Bill, Pulp fiction Leon..ääh..ei minulla ole lempielokuvaa..Nuokin mainitut ovat yhenlaisia hyviä elokuvia mutta niitä on paljon muitakin. 

Syksy tuli

Eilen se tuli. Syksy. Iltapäivällä. Saattaapa olla, että viikonlopun aikana syksy oli jo käynyt koputtelemassa ovella mutten ollut juuri silloin kuulolla. Kävellessäni kotiin iltasella bussilta, oli kuitenkin selkeästi tullut syksy. Ilta oli jo hieman hämärä mutta ilma keltaiseen kuultava. Koivun kellastuneit lehtiä tanssahteli jalkakäytävän raunuksilla.  Ei niitä siinä eilen ollut. Ilma oli syksyisen kostea, vaikkakin lämmin. Tunsin selvästi miten vuodenaika oli vaihtunut. Enää ei kesän haikeus viipyillyt iholla vaan uusi vuoden aika oli astunut areenalle.

Syksy tuo elämään jonkinlaista järjestystä. Enää ei tarvitse suorittaa kesälaitumelle kuuluvia rientoja. Ei tarvitse levätä, ei kirmata riehakkaasti rantahiekalla, ei tehdä hauskoja piknikretkiä saareen, jossa kevyt kesätuuli tarttuu hiussuortuviin ja yrittää kiusoitella nauravia kasvoja.

Syksyllä palataan arkeen. Tehdään töitä ja harrastetaan. Siirrytään sisätiloihin. Säilötään. Luetaan kirjoja.Suhtaudutaan elämään vakavasti. Sovitaan tapaamisia ja harrastetaan kulttuuria. Syksyllä ei tuhlata aikaa. Syksyllä eletään elämää, järjestyksessä. 

Ote lipsuu

Homma on lipeämässä käsistä. Järjestin  tänään kaikki töissä käytettävät vaatteeni puuripustimille yhdelle tangolle järjestykseen. Muoviset henkarit vein varastoon kierrätyslaatikkoon. Olen myös hankkinut vaatetelineen, jolla aamuisin odottavat alkavan päivän vaatteet. Ajatuksellisestikin todella kummallista, saatika että se on konkreettisesti tapahtunut ja totta.

Tuntuu huolestuttavalta. Mutta ei auta. En ole aamuihmisiä. En ole koskaan ollut, ja ilman vaatteita ei  voi töihin mennä. Ei ainakaan niihin töihin missä olen tottunut käymään. Jos vaatteet eivät ole valmiina, niitä joutuu etsimään. On hyvinkin mahdollista, etteivät ne suinkaan heti löydy. Kun eivät löydy, niin menee aikaa, ja kun menee aikaa, tulee kiire. Kun tulee kiire, saattaa keskittyminen herpaantua. Keskittymisen herpaantuessa saattaa käydä niin, että onkin bussipysäkillä ilman kännykkää, kukkaroa tai tietokonetta. Siihen sitä aikaa vasta meneekin. Hermoista puhumattakaan.
Kun asuu raitiovaunuliikenteen palveluiden ääressä, voi aamulla miettiä "millaisiin vaatteisiin jonakin aamuna tuntuisi pukeutua", kun tähtää tiettyyn pitkänmatkan bussiin, voi jättää tuntemuksensa vaikka blogin sivuille pohdittavaksi, ja pukeutuu niihin vaatteisiin, jotka ovat valmiina.

Nyt töissä käytettävät vaatteet roikkuvat kaikki yhdessä paikassa.  Onneksi kaikkialla muualla tavarat ja sisustus on niin ihanasti rempallaan, ettei tästä nyt ole syytä vetää lopullisia johtopäätöksiä. 

Postia tuntemattomalta

Sain eilen viehättävää sähköpostia. Sivuilleni oli eksytty vuonna 2009 kirjoittamani Rakkaus on merkillinen maa  -postauksen vuoksi ja ystävällinen tuntematon kysyi, haluaisinko kuulla lisää kirjoittamistani laulun sanoista. Vastasin, että mielelläni.
Kävi ilmi, että kirjoittajalla oli ensikosketus tähän kappaleeseen Voionmaaopistolla -90 luvun alkupuolella ja nyt hän oli puolestaan etsinyt laulun sanoja netistä esitykseensä vanhempiensa hääjuhlaan
ja siksi päätyi näille sivuille.
Kuinka hauskaa kuulla tällaisia yksityiskohtia. Ilahduin ja arvostin, että tämä vieras ihminen kirjoitti sähköpostin ja lähetti sen. Usein me mietimme asioita, ehkä aiomme, hieman jahkailemme.. mutta asiat saattavat jäävät vain aikomusten asteelle. Eikä ajatusten tai aikomusten kohde koskaan saa tietää aikeistamme.

Selvisi vielä, että sähköpostin kirjoittaja tunsi myös laulua laulaneen edesmenneen ystävämme ja tieto sai hymyilemään vielä enemmän. Kuinka pieni tämä suuri maailma onkaan, ja kuinka helppo onkaan lähestyä täysin tuntematonta, kun näkee saman asian kauniina. 

Tunti tossuillessa

Nyt kulki jo vähän paremmin. Itseasiassa yllättävänkin hyvin, ajatellen, että tossut olivat jaloissa vasta neljättä kertaa.

Puolen päivän aikaan aurinko paistoi, metsäsässä tuoksui raikkaan mutta lempeän syksyiseltä ja harjun polut tuntuivat mukavan joustavilta jalkojen alla. Ensimmäistä kertaa pitkäsä aikaa tuntui, että ehkäpä tämä sittenkin tästä taas lähtee.

 Alun riehakkuus tosin hieman laimeni, kun huomasin kevyen rullaamisen johtuvan reitin viettämisestä alaspäin. Huumantuneena "hyvästä kunnostani" ehdin  jo  ajatella, että "tätähän jaksaisi vaikka kuinka kauan." Tasamaalla totuus paljastui ja huomasin, ettei  elämää suurempaa ihmettä ollutkaan  tapahtunut ja  alkuperäinen tunnin suunnitelma kestosta riitti.

Metsän vehreyttä ja vihreän eri sävyjä ihastellessani muistelin kuntoilun ja kunnon kehittämisen perussääntöjä.  Pitää olla kärsivällinen ja edetä itseään kuunnellen. Olen vakaasti päättänyt, että en tee samaa virhettä kuin viimeksi. Yritä liikaa, liian lyhyessä ajassa. Muistuttakaa minua tästä, jos alan suunnitella taas maratontreenausta..ja Minkki P voisi itseasiassa muistuttaa vetotreeneistä. Ne jäivät viimeksi kokonaan tekemättä.
ps. ensi viikolla on kyllä pakko hakea kirjastosta lainaan Maaninkavaara

Meidän poika ja runoja sotaharjoituksissa

Kyllä se on kuulkaa kulttuuri, joka tekee ihmisen sielulle hyvää! Varma syksyn merkki onkin, kun taivas repeää ja vettä tulee kuin..esterin saavista..niin kylmää keliä pakoon kääriydytään kulttuurin huomaan.
Maanantainta avasin teatterisyksyn Helsingin kaupunginteatterin pienen näyttämön "Meidän poika" esityksessä, teatterista tykkääjien Tyrkky-tiimimme kanssa. Esitys kertoo kiusatusta pojasta, joka suunnittelee kauppakeskuksen räjäyttämistä.
Pelkäsin ennen esitystä, että se olisi kestämättömän angstinen tai ahdistava. Pimeänä syysiltana, työpäivän jälkeen olin huolissani hieman omasta vastaanottokyvystäni mutta Meidän poikapa piti koko esityksen ajan otteessaan eikä livennyt yliangsti-revityksen puolelle. Aihe nosti toki palan kurkkuun, sai miettimään kuinka turvattomia lapset koulujärjestelmässämme ovat ja miten tänäkin päivänä kaiken vain annetaan tapahtua. Hannan kanssa olemme tätä puineet usein. Asioihin kuuluu puuttua, se on jokaisen aikuisen velvollisuus.
Luen yleensä sekä kirja- että teatteriarvostelut jälkikäteen. Nyt kun vilkaisin Suna Vuoren arvostelua esityksestä, joka toki myös kehuu näyttelijätyötä, mistä me maallikotkin pidimme paljon - jäin miettimään, että johtuiko esityksen "kestettävyys"siitä ettei se päässyt ihon alle. Oli "helppo" katsoa kun pystyi katsojana pysymään tapahtumista ja tunteista hieman etäämpänä..?
Viikon toinen kulttuuri-ilta oli keskiviikkona, kun Runokuun vesibussi starttasi Kauppatorin rannasta kohti Santahaminaa. Ohjelmassa matkalla oli kaupunkisuunnittelua sekä runoutta. Paikan päällä meidät vastaanotti entinen upseeri nykyinen luontokuvaava Jarmo Nieminen ja kiersimme reippaan pari tuntisen pitkin Santahaminaa, kuullen sen historiasta ja luontolajeista. Sen verran epämääräisen näköisiä olimme, että eräänkin joukkuetelttalaisten oli pakko kysyä; " anteeksi mutta saako kysyä, että mitä porukkaa te oikein olette..." Kulttuuri saattaa hämmentää puolin jos toisin.
Illan ehdottomasti epätodellisin hetki oli kun lähestyimme pientä hiekkaista urheilukenttää. Kentän laidalla olevasta puusta roikkui köysissä uimaria esittävä performanssitaiteilija ja loput performanssiesiintyjät esittivät omilla tyyleillään eri lajien harrastajia  kentällä. Mustiin pukeutunut herra kuolema työnsi kuulaa, joulupukin näköinen urheilija hiihti, Terse-kaksikko lenkkeili kiiltävissä teryleeneissään ja modernin tanssijan liikkein etenevä jääkiekkoiliaja oli unohtanut päällysvaattensa... Tämän kaiken luonnollisesti selosti itse Höyry Häyrinen.
Eikä tilannetta yhtään tehnyt normaalimmaksi se, että kaikki tämä tapahtui sotaharjoituksen keskellä.
Matkalla kotiin piti hieman hengähtää ja oikein miettiä mitä sitä tulikaan nähtyä, kuultua ja koettua.


Meidän poika; arvostelu Suna Vuori HS