Kuvahaaste nro 2: viimeisin sisustushankinta

Olisi kiinnostavaa, jos huonekaluissa lukisi kuka ne on tehnyt, missä ne ovat olleet, ja mitä on ajateltu kun kyseistä huonekalua on kunnostettu. Alan vähitellen ymmärtää vanhoja ihmisä, jotka ovat lyijykynällä kirjoittaneet pöytien tai lipastojen pohjaan, tai niin kuin meillä Loimaalla on tapana; maalinteippiin, huonekalujensa alkuperän.
Mutta alkuperää kiinnostavampaa olisi tietää, miksi jokin lista on kiinnitetty 50 naulalla kun kaksikin olisi riittänyt tai hylly jätetty vinoon vaikka sen olisi saanut suoraankin, tai miksi jokin sivulauta on täynnä reikiä, vaikka ne samalla vaivalla maalatessa olisi voinut kitatakin.









Kuvahaasteen yhtenä aiheena oli viimeisin sisustushankinta. Se on sarjastani: Todelliset ja Epätodelliset Löydöt. Tämä pieni kaappi on menossa kylpyhuoneeseen..tai keittiöön..tai saunaan..tai yläkerran wc:n kaapiksi. Ihan heti ei tarvitse päättää mutta hyvä siitä tulee kunhan sitä ensin vähän hioo ja maalaa.. Kaapin taakse aion kirjoittaa maalarinteippiin, mitä ajattelin(kehysriihtä ja työttömyysturvaa) kun kunnostin sitä.

No jos vaikka vähän jotain laattaa ja maalia..

"Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.." Ei mikään mutta kun olen aivan varma, että jos tässä puolen vuoden sisällä en keksi kylpyhuoneeseen ratkaisua, aletaan sitä tarjoamaan ulkopuolisten toimesta. Mikä sinänsä ei pian ala tuntua yhtään hassummalta vaihtoehdolta..
Täytyy kyllä tunnustaa, että samoin kuin verhotangot ja vieläpä niiden kiinnitysmekanismit, myös hanat ja suihkut eivät lukeudu suurimpiin kiinnostuksen kohteisiini. Maalaminenhan on hauskaa. Tapetoinnistakin tulee varmasti ikimuistoista mutta hanat, laatat, allasmallit ja suihkunurkkaukset..*huoh*
Älkää käsittäkö väärin. Arvostan todella paljon yksityiskohtia ja muotoilua - en vain ole niitä ihmisiä, jotka nauttivat ajan käyttämisestään suihkutankojen ja sulkuventtiilien parissa.
Kenenkään on turha marista tässä maassa, ettei meillä ole vaihtoehtoja. Ainakin erilaisia suihkumalleja on enemmän kuin yksikään ihminen ehtii elämänsä aikana kaivata.. Verkkokaupoissahan niitä on sitten lisää mutta olen ehtinyt vasta puuduttamaan itseni alan liikkeissä. Tosin - myönnettäköön, että esim. Venuksen Kylpy liikkeessä, jossa tänään vierailin, oli hyvää ja ystävällistä palvelua. Se jos mikä tekee monestakin tuskallisesta tapahtumasta jopa ihan siedettävän.

Valkoisen sohvan houkutus

Olin ensin kirjoittamassa, että olen viimeksi tainnut ostaa uuden huonekalun kaupasta viime vuosikymmenen puolella mutta sehän ei ole totta! Tämän blogin aikana on tapahtunut yksi heräteostos, jota toki puolustelen "todella hyvänä löytönä". Muuten ympärilläni olevat kalusteet on ostettu tuttavilta, löydetty roskalavalta, huudettu huuto.netistä tai tuotu muistona Saviseudulta.
Eilen tein yleensäkin pitkästä aikaa huonekaluostoksen. Käytetyn ja työkaverilta. Valkoinen sohva oli Turussa ja päätös piti tehdä näkemättä. Ei muuta kuin nopea reagointi myyntisähköpostiin ja  paku alle. Ihan pelkkä päähänpisto tämä ei ollut, koska ajatus valkoisesta sohvasta on kytenyt ajatuksissa yli vuoden.
En ollut varannut ylimääräistä kantoapua tähän projektiin. Kykyni yliarvioiden ajattelin, että pystymme Kuisman kanssa kantamaan yhden sohvan kevyesti ylös asti. Onneksi myyjä huomautti vielä parkkipaikalla, että "sä et sitä jaksa kantaa". Olisin voinut loukkaantua mutta arvelin, että ystävällinen neuvo perustui selkeään maalaisjärkeen.
Eikun soittamaan. Ensimmäinen soitto luottokantajallemme Kimille, joka on ennenkin auttanut kunnon raameja vaativissa hommissa. Kimissä arvostan myös hänen tapaansa tarttua toimeen ja vastata ystäviensä avunpyyntöihin. Onnekseen Kimi oli matkalla ulkomaankomennukselle mutta naureskellen antoi kullanarvoisen neuvon: nostakaa se sohva eteisessä pystyyn. (eteiseni kääntökulmat ovat nimittäin erittäin niukahkot)
Toinen soitto timangipojaksi kutsutulle Iirolle. Iiro on omaksi epäonnekseen tullut tunnetuksi auttamishalustaan, myös iloisen näköisenä.
Kolmas soitto ystävällemme Andersille, jolla on myös tapana suostua aina kun pyydetään. Anders on myös erityisesti kunnostautunut sohvapuolella, joten olin onnekas kun tärppäsi. Miehisellä kantovoimalla sohva saapui läpi 1923 rakennetun rappukäytävän ja kapeahko ovi/eteis/syvennyksen.. (vain yhdellä pienellä mustalla jäljellä sävytettynä..)
Kaiken tämän ohessa mietin auttamista yleensäkin. Inhoan ajatustapaa, jossa asioista ollaan jotenkin "velkaa" toisille. Jos olen avuksi toiselle ihmiselle, en ajattele että hänen pitää nyt sitten auttaa minua. Ajattelen pikemminkin niin, että "hyvän voi laittaa kiertämään". Harvoin tarpeet menevät tasan. Olen saanut apua tuntemattomilta ansaitsematta, samoin myös tutuilta
Mutta nyt eksyin aiheesta. Takasin sisustamiseen ja huonekalumaailmaan:

Split bäckin olisi saanut Vepsäläiseltä 789 eurolla. Occa -sohvapöytä tulisi kotiin 679 eurolla ja Frandsenin valaisin puolestaan irtoaisi 407 eurolla mutta Louis Poulsenin Collage-kattovalaisimesta joutuisi maksamaan sitten tuhat euroa. Tämä vain pienenä ajatusleikkinä siitä, että sisustaa voisi myös toisella tavalla.

Seuraava projekti

Kotiin ilmeistyi jonkin aikaa sitten roskalavalta aivan ylimääräinen kaappi, tai miksi sitä sitten voisi kutsua. Aivoissa oli hetkellinen happivaje, ja niinpä se oli pakko kantaa lenkin lomassa kotiin. Olen edelleen hieman epävarma sen tarpeellisuudesta, ja sen olisi voinut jo kantaa naapurikirppiselle hetkellisen tappion tunnustamana, mutta ei. Ensin hiotaan ja maalataan. Sitten vasta todetaan, että "ei näin". Maaliakaan ei taida olla riittävästi mutta koska ainahan voi maalata uudelleen, niin kokeillaan mitä jäljellä olevilla maaleilla saa aikaiseksi.
**vaihe 2** (ei maalia lattiassa)
Ensimmäisen kerroksen jälkeen näyttää vähän..itse tehdyltä. En panikoidu vaan annan ensimmäisen kerroksen kuivahtaa. Onneksi alkaa hämärtää. Toinen kerros näyttää jo pakostakin tasaisemmalta. Tässä vaiheessa muistan nukkuvani samassa huoneessa maalausprojektini kanssa, ja ymmärrän avata ikkunan.
**vaihe 3**(ei vieläkään maalia lattiassa)
Lopputulos ihan jees. Täydellistä lopputulostahan aina haetaan mutta nämä kokeiluprojektit menevät joustavammalla rimalla. Kun on seinämaalia ja roskalavalta dyykattuja huonekaluja, ja vähän kokeilutekemisen meininki, ei odoteta Kodin Gloriaa kuvaamaan. Mutta en mä tiedä..kyllä hiukan kiinnostaisi tilata Teuvo Loman ehdottamaan "vähän värikkäämpää takaseinää" tai "muodistetumpaa keittiötasoa"- Jos ei muuta niin yhteisprosessi olisi kahden jakson arvoista kamaa.. Sillä aikaa voinkin miettiä mitä kaapin maalaamattomille ja hieman reissussa rähjääntyneille oville tehdään.
Luin tänään myös Eppu Nuotion Koston. Nyt kun on lukenut kaksi n. 280 sivuista dekkarikirjaa, miettii "mistä kirjailijan tarina ja hahmot tietävät olla juuri sen paksuisia". Etenkin kun kesällä luki 500 sivuisia pokkareita, joissa henkilöhahmoja, taustoja ja ympäristöä oli varaa syventää useita sivuja luvuttain. Vai onko niin, että dekkarinlukija haluaa tarinansa pääsääntöisesti tietyn pituisena ja tietyllä tavalla jaksotettuna. Ensin pahaa aavistamaton alku, sitten roiskuva kuolema, johtolankoja, yllättävä käänne, ja sitten 22 loppusivua jossa päähenkilö on kuolla mutta viime hetkellä pelastus tulee ja ennalta-arvaamaton murhaaja paljastuu. Rytäkässä yleensä myös kuolee joku vähemmän tärkeä hahmo, tai pari. Syväluotaava kirja-arvio ei toki käsittele sivumääriä. Tuli vain mieleen.

Mitä tähän nyt lisäämään

Kuva kertoo joskus enemmän kuin tuhat sanaa.
Tänään oli sängyn vuoro.

Sänkyhommia

Muutama sananen sänkyhommista. Ne kun yleisesti ovat aina kiinnostava aihe.
Kaikki ratkaisut eivät tipahda taivaasta, joten toisinaan on yksinkertaisesti tehtävä jotakin. Tänään piti tehdä sänkyprosessin ensimmäisen vaiheen ratkaiseva päätös; futon vai ei.
Viime viikonloppuna näin runkopatjoja sekä ns. normaalisänkyjä ja -patjoja, mutta huomasin että ajatus futonista oli jäänyt kytemään taustalle.
Perjantaina kävin katsomassa ja kokeilemassa forumissa ensimmäiset futonit. Hauskaa. Sängystä sänkyyn ja kierros uudestaan ja uudestaan. Sinänsä testiolosuhteet eivät millään tavoin vastaa useamman tunnin nukkumiskokeilua, etenkään kun kaupassa tulee esitettyä suhteellisen korrektia puolta itsestään. Tosin sekin pitkäsyttää pidemmän päälle ja aivan reippaasti kokeilin erilaisia kyljellään ja vatsallaan nukkumisasentoja. Siksihän ne sängyt siellä ovat! Kuka sitä nyt liikkumatta ja hengittämättä muutenkaan nukkuu yhdessä asennossa?
Prosessin vaikeuttamiseksi patjoja on tietysti eri paksuisia ja eri täytteillä. Enpä tiennytkään että patjan sisällä voi olla vaikka hamppua tai hevosta. Hmmm..Mielenkiintoista.
Futonissa sinänsä houkuttelee tällä hetkellä ajatus luonnonmukaisista ja hengittävistä materiaaleista, enkä muutenkaan ole mikään superpehmällä sängyllä nukkuja. Nykyinen lattiavaihtoehto alkaa kuitenkin olla nähty. Etenkin kun siitä saa kuulla jo tälläkin forumilla.
Mutta onko tuleva futon sitten 9. kerroksinen, 7. kerroksinen, hampulla, villalla vai hevosella täytetty..se on seuraava arvoitus. Vaihtoehtona on myös ostaa kaksi normaalikokoista patjaa, jolloin niiden rullaaminen ja hoito helpottuu. Tai nykyisin on myös yhtenäisiä leveitä patjoja, joita ei enää tarvitse samalla tavalla rullailla.
Ajattelin, että tammikuu on hyvä aika olla liikkeellä. Yleisestihän tässä kuussa on hyviä tarjouksia. Myös tästä liikkeestä löytyi tarjous. Ostettuna pakettina sänky+patja, vuodevaatteita jne. niin paketti oli alennettu 1 400 euroon. "ööö...onpa halpaa". Ymmärrän kyllä että vietän sängyssä kolmanneksen elämästäni mutta silti.
Seuraavaksi toiseen liikkeeseen, jossa vähitellen hahmottui ajatus vahvemmin ja vahvemmin, että futon se olla pitää. Viimeiseksi mietittäväksi yksityiskohdaksi jäi päättää pitääkö sängyssäni olla nostettava pääty lukemista varten, vai pärjäänkö aivan tavallisella laverilla futonini kanssa.
Sänky jäi ostamatta mutta nyt sentään jo tiedän mitä etsin.

Kaiken kukkuraksi löysin itseni Mannerheimintieltä vieraiden ihmisten kodista ostamasta ruokaryhmäntuoleja. Tuolit eivät olleet aivan sitä mitä hain "mutta kun kerran halvalla sai". Omistaja laski kriittisellä hetkellä tuolien kappalehinnan 10 euroon ja kun kerran kuljetustakin tarjottiin, ei ollut enää syytä kieltäytyä. Käsittämätöntä kokonaisuudessa oli se että perheeseen sattumalta tullut Kultainen noutaja oli niin rakastettava, että huomasin lipsauttavani, että jos perhe tarvitsee koiranhoitajaa joskus, niin vaan soittavat.. Nyt lähipiirissä liikkuu vahva vetotyyppinen huhu, että koira muuttaa uuteen kotiinsa Vallilaan parin viikon sisällä..
(mutta jos kaveri on ollut opaskoirana mutta saanut potkut ja siirron eläkkeelle jo 3 vuotiaana, koska ei ole sietänyt skeittareita, niin onhan siinä jotain sympaattista.. voin jo nähdä meidät kaksi poliisiautossa selittämässä miksi 13-vuotiaan pojan farkun persauksista puuttuu palanen.. sinänsä skeittaaminenhan on ihan jees, etenkin jos se tapahtuu sille varatussa puistossa mutta kun pääpostissa yrittää käydä viemässä postia ja joka kerta pari tyyppiä lennähtää syliin helvetinlautansa kanssa, niin siinä alkaa rennommallakin täti-ihmisellä hitsipilli hohtamaan valkoisenaan)

Hyvä sänky maksaa kuulemma n. 6000 euroa.

Futon Bed shop Helsinki
Grullo Oy
Futon Shop Turku
Futon Shop Oulu