maanantaina, elokuuta 04, 2008

Eihän tässä näin pitänyt käydä

Vähän nuivana lähdin illalla vielä lenkille mutta piti mennä pyrähtämään, jotta huomenna voisi Noran kanssa edes teeskennellä yrittävänsä jotain vetojen näköistä, ja saisi tänään vähän kroppaa auki. Onneksi ja valitettavasti sain Kuisman seurakseni. Valitettavasti siksi, että satuimme osumaan erään kerrostalon roskalavan viereen, ja "siitähän se ajatus sitten lähti."
Nooh, alkukesästä tuli vähän tuunailtua kotiin kulkeutuneita huonekaluja, ja asenne siltä ajalta on jäljellä. Jos tulee hyvä, sen voi pitää. Jos tulee huono, sen voi tehdä uudestaan, tai jos muuten ei ollutkaan niin kirkas idea kuin aluksi tuntui, voi huonekalun vielä paranneltuna kirpputorille.
Mutta roskalavalla sieppasi. Tänäänhän oli satanut. Ja sinne oli heitelty sohvaa, patjaa, keittiön kaappia, kattiloita, rottinkikukkatelinettä, mattoa yms. yms. Kasaan heiteltyinä, tyynyt ja ovet sikin sokin. Eivätkä huonekalut yleensä ainakaan parane heittelystä. Samoin kuin ulkona sateeseen jättämisestä. Nämäkin huonekalut olisi voinut viedä kierrätykseen, kirpputorille tai laittaa edes siististi sinne lavalle, josta ne olisi ollut huomattavasti mukavempi kerätä. Heittäjille kysehän on ollut pelkästä roskasta. Mutta jaksan enemmän ja enemmän ällistellä sitä, miten laiskoja ihmiset ovat kierrättämään. Laiskoja ja välinpitämättömiä!
No lähdimme juoksemaan lenkkiämme ja yritin päästä päähän pälkähtäneestä ideasta eroon. Myöhäistä. Lenkki päättyi samalle lavalle, josta yhdessä tuumin kaivoimme, jonkinnäköisen kaapiston mukaan. " Juuri sellaistahan minä juuri tarvitsinkin. " Tosin, kantaessamme tuota helvetin kapistusta metri metriltä kotiin päin piti olla ajattelamatta asiaa liikaa. Sekä katsomatta kaapiston pintaa, joka metri metriltä näytti hieman haasteellisemmalta. Se oli vaikeaa, koska uusi rakas huonekalu ja sisustuksen piste ii:n päällä painoi enemmän kuin koko ystäväporukkamme synnit viikonlopulta yhteensä.

2 kommenttia:

Nora kirjoitti...

Loistavaa impulsiivisuutta ja ympäristöystävällisyyttä! :)

kuisma kirjoitti...

Meinasin kysyä jo puolessa välissä matkaa et onkohan tässä mitään järkeä. Mutta jos siitä askartelee paskartelee ihan ok käyttökelpoisen, niin kyllähän sitä pari kuukautta voi katsella. Jos alkaa tuntua siltä että ei oikein sovikkaan sisustukseen, niin ainahan sen voi heittää kierrätykseen samariaan, josta massit menee sit taas hyväntekeväisyteen.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...