Kävipä eräällekin naiselle niin hassusti että lähti viemään roskia ilman kotiavaimia. Tai avainnippu oli toki mukana, vain yksi kriittinen avain oli irronnut ja jäänyt sinne lämpimän kodin seinämien sisäpuolelle.
Mutta eipä hätää, t-paita joulukuussa ulkosalla tekee ihmisen sosiaaliseksi ja nopeaksi toimijaksi. Eräskin nainen hyökkäsi takapihalla olevan hahmon kimppuun huutaen että asuuko se tässä talossa ja onko sillä tuolia. Eräänkin naisen ikkuna oli jäänyt auki. Tuntematon oli ystävällinen ja lähti hakemaan tuolia alakerran verstaalta ja nauroi että "kuullostaa niin tutulta". Tuntematon oli samanikäinen, se oli eräästäkin naisesta lohdullista.
Tuoli haettiin, kannettiin ikkunan alle ja rimpuiltiin. Eipä auttanut. Ikkuna korkea, tuoli matala. Eräskin nainen lyhyt.
Eipä hätää, Tuntematon lähti hakemaan naapuritalon ullakolta tikkaita, ja sanoi vielä lohduttavan reippaasti eräällekin naiselle että "niillä kyllä pääsee". Ja näin tuli tikkaat ja eräskin nainen kiipesi niillä kotiinsa olohuoneen ikkunasta. Tuntemattoman kanssa vaihdettiin vielä numeroita ja eräskin nainen pyysi soittamaan jos tulee hätä. Oltiin jo tuttuja.
Tuttu nauroi poistuessaan.
2 kommenttia:
Hehehhehehehehheh. Aivan kuin tuo tarina olisi entuudestaan tuttu. Tosin viime kerralla se "pelastava enkeli" taisi olla mies?
Avaimet jäi -kikka tepsii aina miehiin!
Lähetä kommentti