maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Maitohappoa ja maisemia

Käsiä sattuu, jalkoja sattuu. Niskaa sattuuu. Kylkiä sattuu. Koko kropassa on hyvä, kokonaisvaltainen jämähdys. Ensimmäinen päivä hemmotteli. Auringon paistaessa sunnuntaina oli helppo vain ällistellä maisemia ja nauttia kaivatusta lämpö- sekä valoenergiasta. Laskeminen meni pelleilyksi mutta en ollut ajatellutkaan että vuoteen ensimmäinen lasku olisi jonkun toisen ylipitkällä laudalla ja pyöreillä kanteilla.. "heiiii, me lennetään!" 35-vuotiaan naisen kroppa palautuu vähän pidempään kuin nuorella varsalla. Topista pääsee alas hissilläkin. "joo joo, no voin mä tulla mut.." Ja seuraavaksi ymmärrän että olisi ehkä sittenkin kannattanut testata sitä hissiä.
Tänään oli sinkissä ja kun herätessä parvekkeen ikkunoista ei näkynyt muuta kuin sumua, pää painui onnellisena takaisin tyynyyn. Le-po-aaaaaaa. Lo-maaaa. Ja vaikka aamiaisen jälkeen tuli asiallinen jäkätys mäkeen lähtemisestä, oma ymmärrys riitti aamupäikkärien ottamiseen. Uni, lepo, creativet korvilla ja iisiä.
Poikien kanssa asuminen on sujunut hienosti. Pieru. Homo. Talja. Tissit. Stringit. Pieru.
"Et uskalla tönästä tota(norppaa) alas parvekkeelta" Ja naurua.

3 kommenttia:

kuisma kirjoitti...

Noonniin, hyvinhän se meni kun muistaa vain kääntyä. Jumalauta Norppa käänny - käänny - käänny - käänny!!!!! Hienostihan se meni sitten loppupeleissä ja ennen kaikkea ylipitkällä laudalla, siteet liian leveällä, kantit pyöreät, lauta tarkoitettu reiliin, niin ei voi muuta sanoa kuin nice1!!!

Prepe kirjoitti...

Hetkinen: sinäkö noita kliseitä hoet....? Sullahan on hyvä huumorintaju.

O. Heinonen kirjoitti...

pidä hauskaa ja kaadut sillee...asian hyväksyen ja nikamien paikat säilyttäen. Kääntyminen on tosiaankin helppoa. Itse selvitin Mont. Rosan mustan suikaleen yhdellä käännöksellä, heti niitit ja mahaltaan ne pari hassua loppukilsaa. Kokeileppas, se on se missä on niitä jäisiä kumpareita.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...