Painin Kaamoksen kanssa. Olemme näin alkutalvesta hyvin tasaväkisiä. Välillä niskan päällä on Kaamos, välillä taas Itse. Tätä rataa jatkamme viikosta toiseen. On aamuja jolloin aivot eivät tulkitse kellon soittoa, ja on aamuja jolloin herääminen tuntuu melkein kohtuulliselta. Välillä ei pysty, ei jaksa, eikä kykene. Vähäinen auringonvalo kertoo keholle, että ei tässä hereillä tarvi olla, ja keho uskoo. Perässä tulee sitten mieli, joka sinnikkäästi yrittää käydä viivitystaistelua.
Tiesin kyllä, että tämä on tulossa, joten valitsin varustelun. Omat aseeni ovat Omega 3:set, b-vitamiini (jota kuulemma moni saa liian vähän), hivenaineet (uusi suosikki sana-sol), kirkasvalolamppu(jota en koskaan ehdi aamuisin käyttämään) ja urheilun(joka pirstaloituu tosi pätkittäiseksi). Sekä levon, ja kulttuurin. Valinnat kuullostavat järkeviltä kunnes tulee normaali arki, ja aikataulut pettävät. Ja se on sitten joko uni, urheilu tai muu sosiaalinen kanssakäyminen, jonka tarkoitus on pitää mieltä virkeänä, ja josta karsitaan kun laskelmat sekoavat. Tällaisten viikkojen jälkeen Kaamos istuu tyytyväisenä niskan päällä ja tuulettaa. Mutta eipä hätää. Tällä viikolla olen päässyt jo pelaamaan tennistä, ja kahtena iltana ennätysaikaisin nukkumaan. Vitamiinit on otettu, ja kaikki turhat näennäissuoriutumistekemiset karsittu. Näen itseni sijoittuneena voittoputken päähän.
4 kommenttia:
Mä en taaskaan ole muistanut syödä vitamiineja, mutta mua piristää kummasti ajatus Minkkien hiihtoretkestä Tahkolla. Ja nimenomaan hiihtoretkestä, jonka pääosassa on eväät (lue = termospullo & sen sisältö). Tuolla ajatuksella voittaa kaikki painit. Ja jos se ei tehoa niin sitten voi aina kiittää onneaan ettei tarvinnut olla Flamingossa tänään...
Mä olin himassa, puoli koomassa, yritin saada jotain järkeä siihen "taloyhtiön laina" vai "oma laina" hahmotelmaan, mutta silti tuntui, että parempi näin kun flamingossa. Symppasin kyllä sua täysillä viimeistään siinä vaiheessa kun ne tangot vedettiin kehiin. Enkä kyllä kehuisi järjestelyjä tai kokonaisideaa ylipäätäänkään.
Kyllä, Tahkoa sen olla pitää.
Mäkin odotan jo niin paljon Tahkoa!
Mä komppaan sua Norppa ihan joka asiassa. Enkä mä tajua, että miten tässä tilassa voisi edes yrittää tehdä töitä. Kaikki aika pitäisi uhrata virikkeille, että pysyy edes hereillä. Vitamiinit, kalanmaksaöljyt ja sana-solit on vedetty, urheilua on, unta on melko hyvin, mutta ei vaan silti toimi!
Ei niin. Yritin eilen optimismin kautta. Laitoin vielä kynttilät himmelikruunuun palaamaan, ja menin suhteellisen ajoissa nukkumaan. Lopputulos:
Kaamos oli yöllä ampunut naulapyssyllä pääni tyynyyn kiinni. Liisteröinyt silmäluomet kiinni verkkokalvoon - ja saman yön aikana vielä pyöritellyt kroppaani betonimyllyssä. Lähde siinä sitten kirmaamaan töihin..
Lähetä kommentti