Sain tänään vihdoin aikaiseksi ostaa kalenteriini uudet osoitesivut. Vanhat ovat kulkeneet mukanani vuosikausia. Vanhoja, yli ruksattuja osoitteita alkoi olla jo enemmän kuin uusia. Ihmisiä vuosien takaa, vaihtuneita sukunimiä, uusia paikkakuntia, nopeasti kiireesti raapustettuja yhteystietoja.."Kun asuin siellä, kun olin töissä siellä ja kun tavattiin siellä" - osoitteita.
Mietin millaista olisi jos puhelimessa olisi sama juttu; numeroita ei voisikaan poistaa - ne voisi vain yliviivata, ja etsiessäsi jotakin numeroa muistista, selaisit samalla elämässäsi olleita numeroita. Tulin nopeasti johtopäätökseen; poistamisessa on puolensa. Muistijälki katoaa helpommin, jos siitä ei muistuteta.
Mutta kun vanhaa poistuu, jää tilaa uusiutumiselle. Tuoreita osoitteita tuli sivuille jo tänään. Jos joku haluaa ensi vuonna, tai ehkä seuraavana, tai yllättäen ja tilaamatta; kortin(tai jotain), kannattaa laittaa päivitetyt osoitetietonsa tulemaan. Ja eräätkin varmasti ymmärtävät, että osoitetietojensa ilmoittamatta jättäminen ei silti estä postinkulkua.
Vuosittain suomalaiset lähettävät noin 70 miljoonaa postikorttia, joita suosituin on joulukortti. Muut korttisesongit ovat ystävänpäivä ja pääsiäinen.
3 kommenttia:
Korostan edelleen: MinkkiP, Helsinki. :)
Ehkä se sosiaalinen minä koostuu niistä osoitetiedoista - eli siellä vanhassa osoitekirjassa on minäkuva. Uus on vähän niinkuin Tabula Rasa, eli uuden alun juhla. Nyt voi väritä vaikka uudet värit millä kirjoittaa. Sukulaiset sinisellä, rakkaat vihreällä, työtutut mustalla jne.
anonyymi: se on vähän kuin kantaisi mukanaan päiväkirjaa, eikä niitä vuoden 93 tapahtumia ole sentään joka viikko tarpeellista vilkaista.. :)
Vaikka olenkin yhden värin ihminen, olisi houkuttelevaa merkkailla ihmisten nimien perään pisteitä ja papukaija-merkkejä, sen mukaan miten vuoden mittaan on käyttäydytty. Sen jälkeen olisikin hyvä taas vilkaista sitä minäkuvaa.
Lähetä kommentti