Harvoin sitä saa kylästä lähtiessään lahjaa. Saatika käsidesinfiointi -ainetta mutta eilen tuli sekin koettua. Eikä se hassumpi lahja ole, tahtoohan sitä jokainen, että lähimmäinen on puhdas eikä saa tartuntoja.Olin eilen tekemässä pipareita Juden ja Elinan kanssa. Paikalla oli myös olutta avokätisesti tarjoillut yöpaita-isäntä. Olin auttamattomasti myöhässä, tosin työtehtävien ja Etyjin vuoksi.
Mutta eipä hätää, terästetty(joko viruvalkeata tai sitä desinfiointi-ainetta) glögi-muki käteen - ja hommiin. Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen ollut kaulin kädessä.. Tätä se itsenäisen naisen elämä sitten on.
Kauliminen sujui kuitenkin mallikkaasti vaikka neuvoja tuli pöydän molemmilta puolilta. Sen sijaan kummin päin piparkakkumuotti on painettaessa, vaati erityistä keskittymistä.
En tiedä pitäisikö vetää johtopäätös, jos emäntä polttaa molemmat pellilliset juuri minun pipareitani, ja hänen omat piparinsa ja torttunsa onnistuvat täydellisesti.. Loppu hyvin kaikki hyvin. Sain tehtyä isoäiti-norpalle lahjaksi elämäni ensimmäisen suklaapäällysteisen joulupiparin, ja seuranhan vuoksi kaikkia muitakin asioita tehdään.
Onnea vielä uusille asunnonomistajille - tupareita odotellessa!
1 kommentti:
Oliks ne suklaapäällysteiset tossa alemmassa kuvassa alhaalla?
Lähetä kommentti