Vuoden ensimmäinen päivähän ei oikeasti ole vielä vuoden ensimmäinen päivä. Vuoden ensimmäinen päivä on toinen päivä, jolloin ollaan toivuttu viimeisestä päivästä, ja aloitettu se uusi, entistä parempi ja hienompi vuosi.
Tästä vuodesta tuli sitten tällainen; kello 15 istuin kahden miespuolisen autossa mökin pihalla. Mökin ovi lukossa. Avattiin Alias. Ja muutakin. Ikkunat huurussa. Aikuinen vuosi.
Kaikki tämä lähti siitä että oma mökki piti luovuttaa puolilta päivin, ja vaikka mitä teki, ja ystävällisesti kysyi, uuden mökin sai vasta neljältä.
Käytiin Jämsässä ruokakaupassa. Siihen meni puoli tuntia. Oli enää kolme ja puoli tuntia odotusaikaa jäljellä. Sen jälkeen piti mennä syömään. Ei menty. Kahdessa ns. "buffet" pöydässä ei ollut kuin muuta lihaa tarjolla, joten piti lähteä lounaalle munkkikahville. Munkki oli ookoo, kahvi oli laihaa. Ei mennyt ihan putkeen. Piti tehdä päätös. Ja suomalainen seuramatkalainen osaa ratkaista tilanteen kuin tilanteen. Eikun autot parkkiin ja laatuaikaa viettämään.
No. Loppujen lopuksi, tätähän se kasvuprosessi on. Vapautta pyrkimyksestä ja lopputuloksista.
Nyt kolmantena päivänä, ir:stä vahvasti päivettyneinä, 800 ketosen ja myllyrinteen jälkeen odotamme inspiraatiota naisten hiihdosta.
1 kommentti:
Norppa! On se kumma että heti kun valvova silmä välttää niin SÄ pakotat nuo nuoret viattomat pojat mukaan jollekin ryyppyretkelles keskelle ei mitään. Tsot tsot tsot....
-törmänen
Lähetä kommentti