Eilen huomasin, etten millään meinaa käsittää, että on kesä. Kesä, kesä, kesä. Suomen kesä. Koska en ole ehtinyt rannalle, ja työpäiväkin sujuu tiukasti neljän seinän sisällä suljettujen sälekaihtimien takana, tuntuu kuin ei ihan vielä olisi mukana menossa. Osaan kyllä lähteä ulos ilman takkia ja aurinkolasit ovat mukana mutta muuten perinteiset kesätouhuilut ovat vielä tekemättä. Meikun kalliotkin ovat vielä kokonaan avaamatta. Tosin ei saisi myöskään kiinnittyä liikaa perinteisiin, jottei jää luuppi päälle, jokainen kesä on kuitenkin omanlaisensa.(voi herranjestas millaiselta kotifilosofilta kuullostan)
Tänään viimeinen työpäivä ennen lomaa, ja lauantaina äkkiähtö Kroatiaan(missä muuten sataa). Sen jälkeen pääsenkin pikku Maxin kummitädiksi, ja ilmeisesti Lohjalle saareilemaan koiraystävän kanssa. Sen tarkemmat suunnitelmat on jäänyt tekemättä, ja öhöm..lääkäri määräsi myös olla tekemättä mitään päämärätreenausta vähään aikaan, joten saa nähdä miten juoksujen käy. Parin viikon tauko ei ole vielä helpannut mutta josko vaikka lomalla pääsisi jo kokeilemaan tossuja ja hillitympää sykettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti